Hattua nostan ja kumarran vapaaehtois- ja talkootyölle

Voi minun päiviäni, kun aikoinaan kuvittelin, että vapaaehtoistyö olisi yhteiskunnan arvostamaa. Ei edes hallitus katsonut vapaaehtoisen toiminnan, olipa se kuinka säännöllistä ja aikaa vievää hyvänsä, osoittavan riittävää aktiviisuutta.

Vapaaehtoiset ovat valmiita menemään sinne, missä lisävoimia tarvitaan. Työ pakottaa lähtemään liikkeelle arkena ja pyhänä, ihmisten ilmoille.

Vapaaehtoistyön ei tulisi aiheuttaa tekijälleen ylenmääräisiä kustannuksia, ei myöskään velvoittavan palkitsemaan rahallisesti.

Totuus on, että ilmaista työtä ei arvosteta. Kuitenkin Suomea on rakennettu iät ajat vapaaehtoisten voimin talkootyöllä.

Lapsuudessa maaseudulla naapuriapu oli itsestäänselvyys. Tyhjin vatsoin ei koskaan tarvinnut kotiin lähteä. Kupponen kahvia tuoreen vehnäsen kera oli vähintä, mitä sai vaivan palkaksi.

Myös kotityöt palkkiotta kuuluivat kaikille ikään katsomatta. Jos kokeista napsahti täyskymppi, sai markan palkkioksi. Kolmas sektori ja vapaaehtoistyö kuuluvat tänäkin päivänä oleellisena osana suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Vapaaehtoinen työ ei hetikään aina ole palkitsevaa. Pahimmillaan se on pakonomaista sitoutumista ja uuvuttavaa vastuunkantoa ilman sananvaltaa. Ei sitä aina tehdä pyytettömästi suurella sydämelläkään.

Henkilökohtaisen edun ja hyödyn tavoittelu, hyvä nimi, maine ja kunnia ovat liikkeellepanevia voimia, maksimaalinen hyöty minimipanoksella.

Parhaimmillaan vapaaehtoistyö antaa sisältöä elämään, auttaa jaksamaan ja virkistää niin mielen kuin kielen – kasvattaa ihmisenä.

Kaikki työ ja tekeminen ei ole rahassa mitattavissa. Sydämellä tehty vapaaehtoistyö on verrattavissa harrastamiseen. Tuleehan sana amatööri ranskan kielen sanasta ’amore’ rakastaa.

Jos kaikki vapaaehtoistyöntekijät heittäisivät haalarit naulaan, jäisikö moni tapahtuma järjestämättä, yksi ja toinen yhteisö pulaan? Lisääntyisikö yksinäisyys ja syrjäytyneisyys entisestään, korostuisiko eriarvoisuus, kuormittuisivatko palkalliset työn raskaan alla? Joutuisivatko yritykset ja yhdistykset palkkaamaan lisää työntekijöitä? Ylittyisikö hallituksen asettama maaginen 72 prosentin työllisyysraja, jonka se keinolla millä hyvänsä haluaa rikkoa?

En menisi vannomaan, vaikka te-toimiston työntekijät saisivat bonusta kortistosta poistetuista tai poistuneista työttömistä työnhakijoista.

Maksettiinhan Ruotsissakin muutama vuosi takaperin postin esimiehelle bonusta irtisanotuista tai -sanoutuneista työntekijöistä.

Päivi Eliisa Ala-Mutka

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.