Hevonen - nykyajan kummajainen?

Talvisodasta taitaa olla jo niin kauan aikaa, että suomalainen on vieraantunut hevosesta. On unohdettu, minkä työn hevoset tekivät isänmaamme puolesta.

Osalla sotien ajan teistä ei olisi päässyt kulkemaan kuin hevosvetoisilla ajoneuvoilla. Hevonen söi nälkäänsä tallista seinät (maahan kaivettu korsu), kuoli hiekkaähkyyn ja sotilaat söivät hevosen. Hevonen palveli loppuun asti henkensä kaupalla. Rintamakarkuruutta ei hevosilla esiintynyt - kaikki vaan samaan junaan ja rintamalle!

Moni haavoittunut sotilas pääsi hevoskyydillä, mikä oli usein ainoa vaihtoehto, hoitoon. Hevonen myös vaistosi vaaratilanteita, liikkui hiljaa ja maastovarmasti sekä sopeutui sodan ankariin oloihin. Kovissa oloissa tapahtuvalla kenttäeläinlääkinnällä oli myös tärkeä rooli hevosten jaksamisen suhteen.

Hevonen ei valittanut, teki työnsä, oli ruokaa ja juomaa tai ei.

Nykyajan hevosten kelpaa. Juotavaa ja ruokaa on jopa liiaksi asti. Hevosia hoidetaan, puunataan ja kiillotetaan.

Usein hevonen saa myös liian vähän liikuntaa. Pelkkä kentällä ratsastaminen rasittaa hevosta yksipuolisesti eikä tarjoa virikkeitä kuten monipuolinen maastoratsastus. Molempia kuitenkin tarvitaan.

Hevonen on eläin ja vaikka se on nykyaikana enemmän harrastuskaveri kuin työjuhta, on sen tuomalla positiivisella olemuksella suuri merkitys terapeuttina ja lasten/nuorten kasvattajana.

Aikuisratsastus on oivaa vastapainoa työlle. Ratsastus ei myöskään saastuta ja on hyvä liikuntamuoto.

Yleisillä teillä ratsastaminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta usein ratsukko joutuu muiden tienkäyttäjien hampaisiin. Miksi?

Jos ratsastus on satunnaista, tiet eivät kärsi. Ja kuka kelirikkoaikaan edes haluaisi routamonttujen sekaan?

Koneilla tuntuu voivan päristellä missä vaan ja miten vaan? Kuka niitten jäljet siivoaa?

Jokainen vastuullinen hevosenomistaja siivoaa kakkareet pois häiritsevistä paikoista. Hevoset eivät aiheuta melua ja hevosen ansiosta meillä on vapaat tiet ajella autoillamme!

Lopetetaanko pikkusieluinen kyttäily ja yritetään mahtua kaikki samoille teille, oli moottorina kaura tai veekasi?

SINI-MARIA RÖNKKÖ Toivakka

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Muutto ja muutos

Seurakunta ja tilakiistat

Lyhyet 23.5.

Lyhyet 23.5.

Kuntien verkkoyhtiön tervehdyttämisen haasteet

Tarvitsemme EU:ta

Kansankirkon leipä on mautonta

Lyhyet 22.5.

Lyhyet 22.5.

Maisemamme on nyt pelkkä muisto

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.