Hiilivelka lankeaa maksuun

Elämme jatkuvasti lainapääomalla käyttäen maankuoren hiilivarastoja, vaikka ilmakehän hiilidoksidipitoisuuden noustua on yhä selvemmin alettu ymmärtää tämän velan taakka tuleville sukupolville.

Poltamme usein vain kaupallisuuden ehdoilla kasvikunnan vuosimiljoonien aikana maankuoreen varastoimaa, uusiintumatonta aurinkoenergiaa öljynä, maakaasuna, metaanina, muina hiilivetyinä, hiilenä, turpeena ym. vapauttaen hiilidioksidia ilmakehään.

Hävitämme myös kiihtyvästi nykyistä, uusiintuvaa ja elävää hiilinieluna toimivaa kasvikuntaa, jolle olemme velkaa ilmakehän hapesta ja sen tarjoamasta elämän mahdollisuuksista maapallolla; hapesta, jota vapautuu vedestä lehtivihreän yhteyttämästä ja varastoimasta aurinkoenergiasta. Eläinkunnan olemassaolo nykymuodossa perustuu siten täysin kasvikunnan varaan.

Kilpailemme samasta hapesta ja kasvikunnan tuotteista muun eläinkunnan kanssa samoin kuin happea ja maaperän varastoimia kasvien hiilivetyjä nykytekniikalla polttavat liikennevälineet. Kasviperäisten jätteiden mätänemisestä tietyt bakteerit lisäksi tuottavat ilmastoa pilaavaa metaania, jota oikein toimittaessa voidaan käyttää myös energiaksi.

Tiettyjen elämää ylläpitävien bakteereiden kanssa elämme tärkeää symbioosia molempien hyödyksi ja terveydeksi. Bakteeerithan virusten ohella huolehtivat lisäksi immunopuolustuksestamme, joten omaa, hyvää bakteerikantaamme kannattaa suojella vaikkapa liiallisilta antibiooteilta.

Ehkä jo useinkin maapallon historiassa kasvikunta on pelastanut elämämme mm. tulivuorten purkauksissa vapautuneelta ilmaston hiilikuormalta. Tähän toivoon on nytkin turvauduttava. Mutta itsekin voimme vaikuttaa.

Puun, liikenteen ja erilaisten jätemateriaalien polttoon ilman kunnollista suodatusta liittyy myös terveydelle vaarallisten pienhiukkasten uhka ihmisille.

Turvaaminen uusiintuvaan energiaan ja hiilivelan palauttaminen maankuoreen on ehkä ainoa ehto nykyisen elämänmuodon säilymiselle. Ydinenergiakin on velkarahalla elämistä ja vain velan siirtoa tulevaisuuteen, koska siitäkin energiasta on vain tilapäinen apu. Suurin tekninen ongelma lienee silti se, minne purkaa ja ottaa pysyvästi talteen palamisesta syntyvä ilmaston hiiililasti.

Turhan kulutuksen kasvua pitää rajoittaa ja antaa kasvikunnalle sen ansaitsema arvostus.

VEIKKO AVIKAINEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Äänestäjien tahdosta viis

Tourujoen luontopolku ei ole mikään jätepiste

Lyhyet

Ydinvoima turvallista

Veronmaksajana saa ihmetellä Uuraisten valokuitupäätöksiä

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.