Hoitajien arkea säästöjen ja tehostusten jälkeen

Oli lama. Oli suunnitelma isosta uudistuksesta, laitettiin kuntayhtymät ”sote-kuntoon”. Hoitajan palkkapussilla oli monta kävijää.

Valtiovalta lisäsi työaikaa ilman korvausta, vei lomarahasta kolmanneksen. Kätevät kuntapäättäjät lakimiehineen keksivät epämukavan työajan lisän maksamisen aikana ja sekin pätkittynä minuuttipelinä. Työaikoja muutettiin tehostamisen nimissä; ruokatauot laitettiin omaksi ajaksi siten, ettei oikeasti kerkeä työpaikalta vaatteiden vaihtoineen käydä syömässä työpaikan ulkopuolella. Teetetään kaksijakoisia työpäiviä, arkipyhät annetaan pätkäpäivinä suosituksen vastaisesti.

Kaikki tämä on tehty kuntien menojen vähentämiseksi ja Suomen vientikuntoisena pitämiseksi.

Toisella puolella hoitajalla ovat tuon tehokkuuden vaatimukset. Potilaat ovat entistä huonokuntoisempia, hoitajia minimimäärä tai alle. Omaiset ovat entistä vaativampia potilaan tarpeiden toteuttamisessa. On väkivaltaa, epäasiallista käyttäytymistä.

Erikoissairaanhoidosta siirretään tehtäviä perusterveydenhuoltoon säästöjen toivossa, lääkäreiltä on siirretty tehtäviä hoitajille taas säästöt mielessä. Mutta tuleeko kukaan ajatelleeksi hoitajia, kun käsipareja ei saada lisää, mutta koulutusta on lisättävä, eikä tehtävien palkkauksesta neuvotella?

Hoitajat juoksevat työnsä läpi toivoen, että saisi joskus tehdä työnsä kunnolla, kuunnellen potilasta oikeasti. Kun pyytää arvostusta oikeasti, on vastaus, että juurihan saitte palkankorotuksen, joka kaikille muillekin tulee. Ja me hoitajat olemme niitä naisia, joiden palkka ei ole noussut sitten noin 70 vuotta sitten tehdyn lain, jossa naisille määrättiin palkaksi 80 % miehen palkasta vain sukupuolen vuoksi.

On tultu myös siihen pisteeseen, että perusterveydenhuoltoon ei tahdota saada sijaisia eikä uusia työntekijöitä. Nuoret eivät halua tulla aliarvostetulle alalle hulluna juoksemaan palkalla, joka ei vastaa koulutusta eikä vastuuta työstä, vain sätittäväksi. Ja heille sanotaan palkkaneuvotteluissa, että aina te vain rahaa ajattelette. Vanhemmat hoitajat miettivät, vieläkö heille löytyisi jokin muu vähemmän vaativa työpaikka, vaikka maassamme jyllää ikärasismi työmarkkinoilla. Ja kun tätä viestiä vie johdolle, he kertovat, etteivät tee mitään kiristyksen alla. Eivät itse asiassa tajua, mitä tekevät päätöksillään omalle työvoimalleen. Sanovat vain, että olemme palkoissa hyvällä tasolla ympäröiviin kuntiin verrattuna. Hoitajilla kuitenkin on oma käsityksensä asiasta, eivät he ole tyhmiä.

Olen itse myös alan työntekijä ja todella huolissani kollegoideni tilanteesta. Lääkäreitä kuulemma voi houkutella hyvillä palkkatarjouksilla, mutta meille suurelle työntekijäryhmälle ei voi tarjota mitään. Vain kuluneita sananparsia mieleenpainuvilla pilke silmäkulmassa tehdyillä työpaikkailmoituksilla inspiroivasta työyhteisöstä, jossa voi kehittää ammattitaitoaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet: Kierrätys- ja uusiutuvat luonnonvarat on pop in! Missä viipyy puukorinenauto, fillareita on jo?

Mielipide: Jyväskylä kehittyy – vai kehittyykö?

Mielipide: Rapautuuko lukion yleissivistävyys?

Aamu Korpilahdella. Kuva: Matti Pietinen

Lyhyet

Lyhyet

Pyöräilijät, bussit ja liikennesäännöt

Mitä tuli ostettua?

Ohjaamoon nuori voi tulla myös vanhemman kanssa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.