Huonoa todistelua, Lauri Oinonen

Olen ilmeisesti vain kuvitellut eläväni 2000-luvulla. Illuusioni rikkoi kansanedustaja Lauri Oinonen (Ksml 1.8.). Jos Suomen eduskunnassa on Oinosen kaltaisia setiä, täytyy minun elää 1800-luvulla.

Jo Oinosen kirjoituksen otsikko puhuu puolestaan: Avioliitto on pyhä miehen ja naisen välinen liitto. Ei kai kukaan täysjärkinen suomalainen kirjoittaisi näin 2000-luvulla valtakunnalliseen lehteen?

Ymmärtäisin otsikon Kotimaassa tai muussa kristillisessä julkaisussa, mutta Keskisuomalainen kolahtaa postilaatikosta myös ateistien ja muslimien aamulukemiseksi. He eivät mitä ilmeisimmin lämpene argumenteille, jotka on suunnattu yksinomaan kristityille.

1800-luvulla Suomessa oli vain kristittyjä, tosin vain virallisesti. Oinosen kirjoitus on siis varmasti tarkoitettu 1800-luvun ihmiselle.

2000-luvulla Raamatun saati Kirkollisten toimitusten kirjan lainaukset olisivat hyödyttömiä. Ne vetoaisivat ainoastaan niihin, jotka ovat jo muutoinkin Oinosen kanssa samaa mieltä. Yhtä hyvin hindu voisi vaatia suomalaisilta lehmien vapauttamista navetoistaan ja perustella vaatimuksensa Veda-kirjoilla.

Oinonen yrittää perustella väitteitään myös semantiikalla eli sanojen merkitysopilla. Hän kirjoittaa:

"Jo käsitteenä sukupuolineutraali avioliitto on mahdottomuus, kun ajattelee sitä, mitä sanalla tarkoitetaan. Sanat tarkoittavat aina jotakin. Tiedämme hyvin, mitä ovat esimerkiksi maa, vesi, tuli ja ilma. Jokainen ymmärtää nämä. Olisi outoa käydä pehmentämään esimerkiksi käsitettä ja sanaa 'kivi' muuttamalla sen merkitystä 'ilmaksi' Jokaisella sanalla on vastineensa, jota se ilmaisee."

Ei ole tainnut Oinonen olla hereillä suomen kielen tunneillaan tai sitten hänellä oli vain huono opettaja.

Sanojen merkitykset eivät todellakaan ole ikuisia.

Kieli on pikemminkin elastinen ja hengittävä elin, joka kokee jatkuvasti muutoksia.

Sanojen merkitysten muutoksia voi tarkastella esimerkiksi vertailemalla eri aikoina laadittuja suomen kielen sanakirjoja.

Helposti voi huomata vaikkapa sanan "ympäristö" erot: ennen sen merkitys oli pelkkä "ympäröivä seutu, tienoo", nyt se on ekologinen käsite. Puhutaan ympäristökriiseistä ja ympäristöystävällisyydestä.

Oinonen voisi myös esittää tarkemmin kielifilosofisen käsityksensä sanojen "vastineista".

Tarkoittaako hän kenties propositiota, referenssiä vai kielenulkoista ilmiötä? Vai puhuuko hän sittenkin vain denotaatiosta eli sanakirjamääritelmästä? Mikä sija on konnotaatioilla?

Ei kannattaisi perustella väitteitään tieteenalalla, joka on varmasti itselleen vieras.

En tässä kirjoituksessani ota kantaa avioliiton uudistamiseen. Vastustan vain huonoja argumentteja ja ajattelun puutetta.

JANI TANSKANEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kukaan ei valvo Kelaa

Avoimen väylälle myös taloudellista tasa-arvoa

Lyhyet

LyhyetKyllä on sääli eläimiä, joista ei pidetä huolta! Syyttömiä kärsijöitä!Pitokiellot voimaan!Metsästäjät menevät egoaan pönkittämään tappamalla viattomia eläimiä!

Varpushaukka Keuruun Haapamäellä. Kuva: Marja Mallat

Naaraskorento munii veteen. Kuva: Jukka Luoma

Neitoperhonen. Kuva: Pirjo Ala-Hynnilä

Lukijan kuvatRautapyörä. Kuva: Jorma Soininen

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.