Hyötyjen hankala yhtälö

Tapani Luotola

Venäjän ja Kiinan presidenttien Vladimir Putinin ja Xi Jinpingin tapaaminen Kiinassa ilmensi monin tavoin Ukrainan kriisin muuttamaa tilannetta maailmanpolitiikassa.

Presidentit osallistuivat alueelliseen turvallisuuskonferenssiin ja laivastojensa yhteisharjoituksiin Itä-Kiinan merellä. Kiinassa solmittiin monia jo odotettuja sopimuksia ja avattiin tietä uusille.

Putinin vierailun tärkeintä antia oli 30-vuotinen kaasusopimus: Venäjän valtiollinen kaasuyhtiö Gazprom alkaa lähivuosina toimittaa Kiinaan vuosittain 38 miljardia kuutiometriä maakaasua. Kaupan hinnaksi on arvioitu lähes 300 miljardia euroa.

Sopimuksesta ja erityisesti hinnoista neuvoteltiin kymmenen vuotta. Aiemmissa sopimuspapereissa puhuttiin peräti 70 miljardin kuution vuositoimituksista. Kiinan uskotaan puristaneen kaasun hintaa Euroopassa maksettavaa halvemmaksi, koska sopimus on poliittisesti ja taloudellisesti tärkeämpi Venäjälle kuin Kiinalle.

Toistaiseksi Gazpromin tärkein markkina on Euroopassa, mutta Euroopan maat yrittävät vähentää energiariippuvuuttaan Venäjästä, ja osoittaakseen eristämisyritykset turhiksi Venäjä tarvitsee uusia asiakkaita. Itä-Siperian uudet kaasukentille oli luontevaa löytää suurasiakas idästä, jotta lasku investoinneista infrastruktuuriin pienenisi.

Kiina taas tietää energiankulutuksensa kasvavan ja haluaa vähentää kivihiilen käyttöään, mutta sillä oli vaihtoehtoina oman kaasutuotannon kehittäminen tai nestemäisen maakaasun osto Yhdysvalloista. Kiinan-putki vastaisi noin neljännestä Kiinan nykyisestä kulutuksesta ja viidennestä Gazpromin Euroopan kaasumyynnistä.

Kiina on Venäjän suurin kauppakumppani. Kaasun lisäksi Venäjä myisi Kiinalle öljyään ja matkustajakoneitaan. Yhteinen, länsimaista riippumaton maksukorttijärjestelmäkin kiinnostaisi. Dollaririippuvuuttaan vähentääkseen maat ovat jo päättäneet siirtyä keskinäiskaupassaan kansallisiin valuuttoihin ruplaan ja renminbiin.

Ukrainan kriisiä Kiina on käsitellyt tasapainoillen. Se on ainoa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, joka ei ole tuominnut Venäjän toimia.

Maailmanpolitiikan metatasolla maita yhdistää jo sosialismin kaudelta periytyvä ajatus ”toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden” periaatteesta – Suomen osalta se kirjattiin esimerkiksi YYA-sopimukseen. Periaatetta on suurpiirteisen samansuuntaisesti tulkittu epäsymmetrisesti niin, että ulkopuolisilla ei ole ollut sanansijaa autoritaaristen Kiinan ja Neuvostoliiton/Venäjän asioihin, ja omat puuttumiset muiden asioihin on perusteltu muilla syillä, periaatetta huolellisesti varjellen.

Vastikään virallinen kiinalaislehti China Daily vaati pääkirjoituksessaan, että Kiinan ja Venäjän on tiivistettävä turvallisuuspoliittista yhteistyötään ”reilumman kansainvälisen järjestelmän edistämiseksi”.

Tuore esimerkki yhteistyöstä saatiin, kun maat estivät yhdessä turvallisuusneuvostossa vetollaan Syyrian sotarikosten käsittelyn Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Poliittinen yhteistyö voi syventyä esimerkiksi ”terrorismin vastaisessa sodassa”, jota Venäjä on käynyt etelärajoillaan ja Kiina Xinjiangin uiguurialueella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.