Hyvinvointitalous edellyttää investointeja perheisiin

Hyvinvoivat, terveen itsetuntoiset lapset ja nuoret ovat voimavara, jota meillä ei ole vara menettää sen enempää inhimillisestä kuin taloudellisestakaan näkökulmasta. Kuitenkin olemme valtuuttaneet päätöksentekijämme rapauttamaan hyvinvoinnin edellytyksiä talouden nimissä.

Otsikoihin noussut perheväkivalta on vain vuoren huippu. Hitaammin havaittavia kehityskulkuja ovat järjestelmälähtöinen lasten ja nuorten syrjäytymiskehitys, terveyserojen kasvu ja turvattomuuden tunteen voimistuminen. Pahimmillaan kehitys johtaa kaltereihin, joiden taakse toiset suljetaan rangaistuksena ja toiset sulkeutuvat suojellakseen itseään.

Olemme liukuneet kohti yhteiskuntaa, jossa valinnan mahdollisuudet määräytyvät tulojen mukaan. Vanhemmuuden arkea määrittää työ tai työttömyys ja lasten arkea yhä vahvempi ”varustekilpailu”.

Taloudellinen epävarmuus pakottaa joitakin perheitä pysymään koossa, vaikka se olisi lasten kehitykselle erittäin haitallista. Toisaalta taloudellinen epävarmuus kärjistää jo ennestään tulehtuneita ihmissuhteita. Samaan aikaan yhden vanhemman perheiden määrä kasvaa eikä lapsiperheiden köyhyyteen näy helpotusta.

Kasvatustavoilla on historialliset juurensa, ja meidän kasvatuskulttuurissamme on valitettavasti pitkä henkisen ja fyysisen väkivallan perinne. Emme hallitse väkivallattomuutta aikuistenkaan kesken, vaan vähintään pieni kiusanteko on sallittua.

Väkivaltaan tulee olla nollatoleranssi, joka koskee kaikkia yhteiskunnan jäseniä ja kaikkea vuorovaikutusta. Mutta kuka opettaisi meitä aikuisia aggression hallintaan ja loisi sukupolvelta toiselle siirtyvän väkivallattoman kasvatusperinteen?

On myös kysyttävä, miten toteutuvat lainsäädännössä määritellyt perusoikeudet, kun raha ratkaisee saatavan avun määrän. Yhä suurempi osa perheistä pyrkii selviytymään arjesta ilman minkäänlaista apua ja tukiverkostoja. Innovatiivisia, väestön eriarvoisuutta tasoittavia julkisia palveluita on karsittu.

Vielä 80-luvulla perheille oli laaja-alaisia ehkäiseviä palveluja, ja esimerkiksi lapsen syntyessä kodinhoitajan sai helposti ja nopeasti. Nykyään ongelmien annetaan mennä niin pitkälle, että huostaanottoon turvaudutaan jonkinlaisena yleislääkkeenä.

Laaja-alaiset ehkäisevät palvelut ovat erityisen tärkeitä nykyisin, kun perheiden muut tukiverkostot ovat usein hauraita. Silti esimerkiksi neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon toimintaedellytyksiä kapeutetaan vuosi vuodelta. Tiedon puutteesta näissä ratkaisuissa ei ole kyse, sillä käytössä on runsaasti tutkimusta muun muassa sosiaalisen alkupääoman merkityksestä lapsen pärjäämiselle aikuisena.

Sosiaalinen alkupääoma koostuu kasvuympäristön sosiaalisesta tuesta, luottamuksesta, arvoista ja normeista. Se vaikuttaa tulevan aikuisen sosiaaliseen toimintakykyyn ja mahdollisuuksiin omaksua henkistä ja kulttuurista pääomaa. Valitettavasti palvelujärjestelmä ei sitä tunnista. Sosiaalisen pääoman tunnistamiseen ei ole kehitetty menetelmiä, saati että sen puuttumiseen havahduttaisiin ajoissa. Juuri sitä kuitenkin tarvitaan. Ehkäiseviä palveluja tulisi vahvistaa ja kehittää erityisesti tunnistamaan ongelmat mahdollisimman varhain.

Päättäjiltä kysytään nyt kykyä nähdä ja laskea yli yhden budjettikauden. Hyvinvointiin käytetyt eurot nähdään helposti pelkkinä kuluina, vaikka käytännössä ne ovat investointeja parempaan tulevaisuuteen. Sijoitukset neuvoloihin ja varhaiskasvatukseen, tasa-arvoiseen peruskouluun ja laadukkaaseen jatkokoulutukseen takaavat hyvinvointiyhteiskuntamme jatkumisen, samoin kuin investoinnit terveyden edistämiseen ja toimiviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Myös yhteiskunnallisissa investoinneissa avainkysymys on ajoitus, eli riittävän tehokas apu on saatava ajoissa. Oikein ajoitetun investoinnin taloudellinen tuotto on parhaimmillaan moninkertainen: työtön työllistyy, ongelmiin ajautuva perhe saa ajoissa apua ja lapsesta kasvaa toimintakykyinen aikuinen eli heistä tulee tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Se onnistuu harvoin yhden hallinnonalan voimin, vaan vaatii yhteistyötä vähintään työvoimahallinnosta opetus-, terveys- ja sosiaalitoimen kautta Kelaan.

Hyvinvointi ja talous eivät ole vastakkaisia voimia. Ilman hyvinvoivaa taloutta yhteiskunta ei pysty suoriutumaan hyvinvointipalvelujen rahoituksesta. Ilman riittäviä ja oikein ajoitettuja investointeja hyvinvointiin murennetaan myös talouden toimintaedellytyksiä. Hyvinvointitaloudessa voivat hyvin sekä ihminen että talous.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Äänestäjien tahdosta viis

Tourujoen luontopolku ei ole mikään jätepiste

Lyhyet

Ydinvoima turvallista

Veronmaksajana saa ihmetellä Uuraisten valokuitupäätöksiä

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.