Hyvinvointivaltion tulevaisuus

Nykytilanne herättää kysymyksen: Mikä on suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus? Onko nykymuotoisella hyvinvointivaltiolla edes mahdollista saavuttaa haluamiamme tuloksia?

Mielenterveys- ja päihdeongelmat kaikkine vaikutuksineen maksavat yhteiskunnallemme vuosittain 11 mrd euroa. Työkyvyttömyys ja mielenterveys- sekä käyttäytymishäiriöt ovat suurin syy (v. 2019) työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle.

Sadattuhannet ihmiset käyttävät masennuslääkkeitä. Liikalihavuus on kasvava uhka kansanterveydelle, perheissä on päihdeongelmia, vähintään 4000 lasta laiminlyö oppivelvollisuuttaan jne.

Yhteiskunnallisia ns. korjaavia hyvinvointipalveluja tarvitaan yhä enemmän. Tämä johtaa vahingollisiin määrärahaleikkauksiin eri toimialoilla.

 

Tilannetta ei helpota se, että Suomessa on vuonna 2050 ilman maahanmuuttoa 630 000 työikäistä vähemmän ja 350 000 ikäihmistä enemmän kuin nyt.

Nykymallista hyvinvointi-Suomea ei pystytä säilyttämään ratkaistaessa näitä ongelmia.

Voittaaksemme nykyiset ongelmamme tai pystyäksemme niitä vähentämään, meidän pitää muuttaa ajatustapaamme ja sitä myöten toimintaamme kaikilla tasoilla.

Nostan esille kaksi tärkeintä asiaa. Mitä enemmän meillä on erityyppisiä ongelmia sitä enemmän hyvinvointiyhteiskunta lisää palveluja.

Nämä palvelut ovat enenevässä määrin peruspalveluja korvaavia kalliita palveluja.

Esimerkiksi perusterveydenhuollon sijasta vahvistetaan erikoissairaanhoitoa. Toiminnan painopistettä on siirrettävä vahvasti ennaltaehkäisevään toimintaan.

 

Koko yhteiskuntaan on luotava pitkän tähtäimen ennaltaehkäisevän toiminnan konkreettinen suunnitelma.

Tämä edellyttää siiloutuneen hallintorakenteen romuttamista niin ministeriö- kuin kuntahallinnon tasolla.

Keskeisintä on sivistys-, sosiaali- ja terveystoimialojen yhdessä tekeminen, neuvolasta ja varhaiskasvatuksesta alkaen.

Oppivelvollisuuden pidentäminen pitää heittää nyt romukoppaan. Rahoitus on laitettava lapsen ja nuoren elämän alkutaipaleelle.

Toinen keskeinen asia on jokaisen yksilön vastuullisuuden lisääminen.

Yhteiskunnan jäsenen on kannettava enemmän vastuuta itsestään, omista ratkaisuistaan sekä yhteiskunnan toiminnasta eikä vain odottaa, että yhteiskunta auttaa ja palvelut parantavat.

 

Tämä edellyttää myös, että me vanhemmat tunnemme enemmän vastuuta lapsistamme ja heidän hyvinvoinnistaan. Prosessi on vaativa ja se edellyttää myös yhteiskunnan apua.

Työntekoa on kannustettava, terveellistä elämää palkittava ja vastaavasti epäterveellistä elämäntapaa ”rangaistava”, esimerkiksi verotuksen avulla.

Lopputuloksena on, että kasvavia hyvinvointipalveluja voidaan vähentää. Vastuulliset yksilöt rakentavat toiminnallaan ja työllään hyvin toimivan yhteiskunnan.

Tällaisten muutosten toteuttaminen vaatii pitkän, 30–40 vuoden aikajänteen ja mahdollisimman suuren kansallisen yksimielisyyden riippumatta eri hallituskausista ja poliittisista voimasuhteista.

Antti Rastela
opetusneuvos
Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Uutissuomalaisen debatti: Suomelle voi käydä kuten Italialle ja Kreikalle, varoittaa Risto Murto – talouskriisien lasku jää nuorille työikäisille

Lyhyet

Lyhyet

Seurakunnat hoitavat kyllä metsiään

Puistokadun pyörä- reitit turvallisiksi

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Pilataanko nyt Päijänteen kulttuurimaisemat?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.