Ich bin, du bist, er, sie, es ist...

Ich bin, du bist, er, sie, es ist... Kokeilepa laulaen ”Kesäillan valssia” koko rimpsu monikoineen. Helppo tapa oppia sein-verbin taivutus. Huomasin, että alakoulussa myös kertotaulut, samalla nuotilla, sujahtivat hyvin muistiin! Eikä ollut edes pänttäämistä.

Mediassa on ollut esillä erilainen oppiminen ja sen vaikutus aivojen toimintaan. Mielihyvää hyreksien odotan skottiyliopiston tutkimustulosta (Anita Kärki, KSML 5.5.) siitä, miten aivot reagoivat, jos jytää yksin tai parin kanssa. No, tangoa olisi kyllä tylsää tanssia yksin.

Moni sanoo, etten osaa tanssia, joka saattaisi merkitä, etten ole halunnut mennä oppimaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jopa lähiaikoina julkaistu väitöstutkimus totesi, että lapset oppivat lukemaan paremmin, kun prosessiin kuuluu liikkumista ja hyppimistä!

Edellistä julkaisua lukiessani tuli mieleeni oma alakouluaikani Suonenjoella. Opettajani oli todella kauan sitten käynyt seminaarinsa, mutta ah, kuinka hyvin osa hänen opetusmenetelmistään sopisi nyt tämän päivän kouluun. Koko ykkös-kakkosluokan aikaan kuului paljon leikkiä liikunnan ja myös laulun myötä. Ohjatut välituntileikit sekä jokaiseen oppituntiin kuuluva ns. pikkuvälitunti.

Se kesti viisi minuuttia sijoittuen oppitunnin keskelle. Ensin ikkunat auki hetkeksi tuuletukseen, sitten ylös pulpeteista ja luokkaa kiertämään milloin kääpiöina milloin jättiläisinä, hiipivinä tonttuina tai painavina elefantteina, lentokoneina tai pörisevinä moottoripyörinä. Mieluisia olivat leikit tuttujen laulujen pohjalta. Myös vasen/oikeaharjoitus oli suosittua juuri marssien ja laulaen. Varsinkin pojat olivat innoissaan, kun kerrankin sai oikein luvan perästä rytmiin tömistellä!

Pikkuvälitunnin jälkeinen opetustuokio sujui virkeissä merkeissä. Enpä silloin arvannut, minkä kokemuksen sain varastooni tulevia alkuopetusvuosia varten!

Kun olimme mieheni kanssa mukana ”Koko Suomi leikkii”-projektissa, niin huomattiin, kuinka eskarilaisia ja alakoululaisia kiinnosti myös tämä esittämämme ”entinen koulu”. Siihen kuuluivat repussa kotoa tuodut ruokailuvälineet, luokkahuoneessa ruokailu, omat eväät maitopulloineen, ruokaliina ja ruokarukous. Kerrottiin myös, että syksyisin tuotiin kouluun puolukoita ja perunoita. Toivomus oli, että puolukat olisi oppilas itse kerännyt. Myös kauniisti viittaaminen, vastatessa käytävälle seisomaan nouseminen ja pikkuvälitunti olivat mieluisia.

Niin, lapset ovat lapsia ja avoimia, ajasta, totutusta ja paikasta riippumatta.

Leena Roivainen

ex-erityisluokanopettaja

Muurame

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi säilyy tulevaisuudessakin

Soteuudistuksen palattava juurilleen

Lyhyet

Kirjakarkki on kiva palkka

Vanhan Kirjan Talvi on nimenä vakiintunut

Jyväskylään mahtuisi uusi kirjallisuustapahtuma

Suomi ei tarvitse mitään hyökkäys- aseita

Lyhyet

Lyhyet

Kiitos Palokan terveyskeskukselle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.