Ich bin, du bist, er, sie, es ist...

Ich bin, du bist, er, sie, es ist... Kokeilepa laulaen ”Kesäillan valssia” koko rimpsu monikoineen. Helppo tapa oppia sein-verbin taivutus. Huomasin, että alakoulussa myös kertotaulut, samalla nuotilla, sujahtivat hyvin muistiin! Eikä ollut edes pänttäämistä.

Mediassa on ollut esillä erilainen oppiminen ja sen vaikutus aivojen toimintaan. Mielihyvää hyreksien odotan skottiyliopiston tutkimustulosta (Anita Kärki, KSML 5.5.) siitä, miten aivot reagoivat, jos jytää yksin tai parin kanssa. No, tangoa olisi kyllä tylsää tanssia yksin.

Moni sanoo, etten osaa tanssia, joka saattaisi merkitä, etten ole halunnut mennä oppimaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Jopa lähiaikoina julkaistu väitöstutkimus totesi, että lapset oppivat lukemaan paremmin, kun prosessiin kuuluu liikkumista ja hyppimistä!

Edellistä julkaisua lukiessani tuli mieleeni oma alakouluaikani Suonenjoella. Opettajani oli todella kauan sitten käynyt seminaarinsa, mutta ah, kuinka hyvin osa hänen opetusmenetelmistään sopisi nyt tämän päivän kouluun. Koko ykkös-kakkosluokan aikaan kuului paljon leikkiä liikunnan ja myös laulun myötä. Ohjatut välituntileikit sekä jokaiseen oppituntiin kuuluva ns. pikkuvälitunti.

Se kesti viisi minuuttia sijoittuen oppitunnin keskelle. Ensin ikkunat auki hetkeksi tuuletukseen, sitten ylös pulpeteista ja luokkaa kiertämään milloin kääpiöina milloin jättiläisinä, hiipivinä tonttuina tai painavina elefantteina, lentokoneina tai pörisevinä moottoripyörinä. Mieluisia olivat leikit tuttujen laulujen pohjalta. Myös vasen/oikeaharjoitus oli suosittua juuri marssien ja laulaen. Varsinkin pojat olivat innoissaan, kun kerrankin sai oikein luvan perästä rytmiin tömistellä!

Pikkuvälitunnin jälkeinen opetustuokio sujui virkeissä merkeissä. Enpä silloin arvannut, minkä kokemuksen sain varastooni tulevia alkuopetusvuosia varten!

Kun olimme mieheni kanssa mukana ”Koko Suomi leikkii”-projektissa, niin huomattiin, kuinka eskarilaisia ja alakoululaisia kiinnosti myös tämä esittämämme ”entinen koulu”. Siihen kuuluivat repussa kotoa tuodut ruokailuvälineet, luokkahuoneessa ruokailu, omat eväät maitopulloineen, ruokaliina ja ruokarukous. Kerrottiin myös, että syksyisin tuotiin kouluun puolukoita ja perunoita. Toivomus oli, että puolukat olisi oppilas itse kerännyt. Myös kauniisti viittaaminen, vastatessa käytävälle seisomaan nouseminen ja pikkuvälitunti olivat mieluisia.

Niin, lapset ovat lapsia ja avoimia, ajasta, totutusta ja paikasta riippumatta.

Leena Roivainen

ex-erityisluokanopettaja

Muurame

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Oikeaa isänmaallisuutta globaalissa maailmassa

Tuntuu hyvältä, kun voi parantaa ihmisten arkea

Kesätyöseteli kaikille päättöluokkalaisille!

Lippumme elää ajassa

Lyhyet

Lyhyet

Ennätyksiä ilman lapinlisää

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.