Ilman historiaa ei ole nyky- hetkeäkään

Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja Anita Kärki kirjoitti (KSML 16.6.) suuttumuksesta historian henkilöitä kohtaan kansainvälisen rasismin vastaisen liikkeen toiminnassa. Hänestä patsaiden kaatamisen sijaan on kiinnitettävä huomio nykyhetkeen.

Toisaalta: Jotta voimme ymmärtää nykyhetkeä – siis kuinka olemme tähän pisteeseen tulleet – on myös ymmärrettävä historiaa. Otetaan yksi valaiseva esimerkki.

Meidän kuninkaamme Kustaa Vaasa (1496–1560) konfiskoi eli otti valtion haltuun katolisen kirkon omaisuuden. Hän tarvitsi paljon varoja, sillä kapina Tanskan Kristian II:a (1481–1559) vastaan oli tyhjentänyt valtion kassan.

Kuninkaan tavoitteena oli vahva valtio, joten kirkon maaomaisuuden haltuunottaminen (kirkko oli tuolloin suurin maanomistaja) mahdollisti armeijan varustamisen. Näillä varoilla Ruotsista rakennettiin suurvalta, jonka osaksi myös Itämaassa asuvat suomalaiset tulivat.

Koska katolinen kirkko oli ollut valtio valtiossa, jolla oli valtaa ja varoja, oli myös sen yhteiskunnalliseen asemaan puututtava. Niinpä Kustaa Vaasa perusti Ruotsin kirkon, missä latinan sijaan saarnattiin kansankielellä. Käännettiin selkä Roomalle, ja alettiin seuraamaan Lutherin oppeja. Västeråsin kirkolliskokous vahvisti muutokset vuonna 1593.

Mikä tässä on oli niin merkittävää? Se, että me suomalaiset emme ole luterilaisia vapaaehtoisesti vaan kuninkaamme Kustaa Vaasan ja silloisen hallinnon päätöksillä.

Suunnilleen sata vuotta reformaation jälkeen, 1600-luvulla, katolilaiset olivat henkipattoja, eli heidät sai tavatessa tappaa (Nyman, M.: Hävinneiden historia, Fidelium 2009).

Ottamatta kantaa teologisiin kysymyksiin haluan vain tuoda esille sen, että historia on yleensä voittajien miekan verellä kirjoitettu, eikä hävinneitä muista kukaan – koska heistä ei kerrota! Onko siis ihme, jos patsaita kaadetaan?

Historiasta on oppimista. On vain oltava tarkkana siitä, kuka sen on kirjoittanut.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet 4.7.

Orjuuden ja sorron varjo on pitkä ja synkkä

Voiko hallitus jakaa rahaa lainvastaisesti?

Luonto kutsuu! Ei siis enää tekosyitä!

Kansanedustaja Jouni Kotiahon kolumni: Vihervasemmisto on uhka sananvapaudelle

Kyllä kaupungin johto vastaa ja haluaa osaltaan edistää avoimuutta

Uupuminen voi alkaa jo koulussa

Säynätsalo go go go!

Lääkäreiden määrä kasvaa jatkuvasti

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.