Itsenäisen Suomen unohdetut sankarit

Talvisodan syttyessä 30.11.1939 he olivat lapsia, 1932 syntyneet 7-vuotiaita ja 1924 syntyneet 15-vuotiaita. Uskon niin, että vuosina 1924–1932 syntyneiden lasten työllä ja usein kohtuuttoman kovilla ponnistuksilla oli oma merkityksensä kotirintaman kestämisessä. Ilman lasten työtä äidit, mummot ja papat eivät ehkä olisi kestäneet sota-aikaa.

Lasten töiden luettelo oli loputon: polttopuiden pilkkominen ja kantaminen, uunien lämmitys, siivoaminen, eläinten hoitaminen, lehmien paimentaminen, pienempien lasten hoitaminen, auttaminen ruuan valmistamisessa, marjojen, sienien, käpyjen, jätepaperin, romuraudan ynnä muun sellaisen kerääminen, auttaminen sadonkorjuussa, sukkien ja lapasten kutominen ja niin edelleen. Oli tosi kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun 15-vuotiaan piti nostaa raskaat maitotonkat rekeen ja ajaa ne hevosella meijeriin.

Karjalan lasten kohtalo oli vielä monin verroin kovempi. Rakas koti ja kotikylä oli kiireesti jätettävä. Vain vähän saivat lapset ottaa mukaansa tavaroitaan, ehkä vain koulurepullisen.

Nuorten tyttöjen oli pakko selviytyä lehmien ajamisesta lumisia teitä pitkin kohti pelottavaa ja tuntematonta tulevaisuutta vieraiden nurkissa.

Oma auto oli suuri harvinaisuus. Jos ehdittiin tai jaksettiin, harrastuksiin mentiin polkupyörällä, jos sellaistakaan kotona oli.

Herkut olivat vähissä ja usein ruokakin. Huolta ja murhetta oli sitäkin enemmän. Miten lapset kestivät jatkuvan pelon ja huolen siitä, tuleeko isä elävänä kotiin?

Keskisuomalaisessa kerrottiin (25.11.), miten kovaa ja armotonta oli lasten elämä joskus ennen, millaisia olivat pahimmillaan koulumatkat. Siilinjärvellä 25.11.1937 koulupäivän loputtua ahtautui 12 lasta, 10–13-vuotiasta kunnan veneeseen. Ei ollut aikuista soutajaa. Lasten oli selvittävä vastatuuleen myrskyssä 800 metriä saaren rantaan. Neljä lasta jäi saareen koteihinsa. Muut kävelivät kaksi kilometriä saaren toiseen rantaan. Siellä odotti toinen vene. Myrsky oli yltynyt ja oli tullut pimeää. Kenelläkään ei ollut pelastusliiviä. Toisen järvenselän ylitys ei lapsilta enää onnistunut. Kahdeksan lasta hukkui hyiseen veteen.

Järkyttävä onnettomuus vavahdutti koko Suomen kansaa. Vuosia olivat nuo ihmeteltävän sisukkaat ja karaistuneet lapset selviytyneet kohtuuttoman vaikeista koulumatkoistaan ja monista myrskyistä, kunnes tuli se viimeinen, ylivoimainen. Kunta järjesti onnettomuuden jälkeen lasten koulumatkoille aikuisen soutajan.

Juuri heitä, 1937 hukkuneita ja heidän ikätovereitaan, urhoollisia lapsia, on meidän nykyisen hyvän ja helpon ajan ihmisten syytä muistaa ja heitä kiittää vapaasta ja itsenäisestä isänmaasta!

Heidän ansiotaan omalta osaltaan oli kotirintaman kestäminen. Nyt he ovat noin 85–93-vuotiaita.

Jaakko Palmu

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tulevaisuus vaatii tekoja

Haasteina oppilasmäärä ja kiinteistön soveltuvuus

Lukijan kuvaJääbaletti Armisvedellä. Kuva: Erkki Mäkelä

Lukijan kuvaJään monet muodot. Kuva: Seppo Keskinen

Lukijan kuvaTalviturkki ja kesäturkki. Kuva: Matti Manninen

Lyhyet

Lyhyet

Lukijan kuvaHiiripöllö Seppälänkankaalla. Kuva: Ari Masalin

Kuka lopulta kerää rahat vappusatasiin?

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.