Järki vai mielihyvä?

”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi”. Tätä Kalevalan runon alkua tulisi monen nuoren pohtia yhä lisääntyvien kaupallisten houkutusten ja ajanvietteiden edessä.

Ajattelevatko aivomme sittenkään, mihin kannattaa kallista aikaa tuhlata valmistauduttaessa tulevaan kilpailumaailmaan? Kilpailu ajan järkevästä käytöstä ei katoa. Tietokone ei ole ainakaan kaikkea korvava ratkaisu.

Mahtuuko aikaamme riittävästi terveydelle välttämätöntä päivittäistä liikuntaa? Saammeko myöskään tärkeää 8–9 tunnin yöunta tietokonemaailmamme tiukassa syleilyssä? Tuhlaako ehkä nykyinen koulujärjestelmämme optimaalista opiskeluaikaa?

Amerikkalaisessa tutkimuksessa useissa osavaltioissa todettiin opiskelumotivation ja suoritusten parantuneen, kun koulun alkua lykättiin tunnilla – koska opiskelijat olivat liian väsyneitä aamuisin ja kun tiedettiin, että nukkumaanmeno vanhemmista huolimatta usein venyy tietokoneen kahleissa.

Aika on nykymaailmassa rahanarvoista omaisuutta, jota ei ole syytä myydä ilman vastinetta tai lahjoittaa erilaisten mielihyväkauppiaiden loputtomille pankkitileille paratiisisaarilla.

Sen sijaan aikaa kannattaa uhrata hyödylliseen ajatteluun aivojen otsalohkojen uusien hermoyhteyksien luomiseksi, vaikka se ehkä tuhlaukselta näyttäisikin. ”Ajattelussa on ihmisen suuruus”, sanoi Blaise Pascal 1623–1662).

Homo sapiens, viisas ihminen, on pitkän evolution kautta päässyt nykyiseen asemaansa luonnon hallitsijana. Vai onko näin?

Näkyvätkö suuret ihmiskunnan teknisen kehityksen saavutukset vain aivojemme otsalohkojen koossa? Näkyykö tämä myös ihmisen ns. mielihyväkeskuksen palvonnan ylivallassa erilaisiin ajankäytön viehtymyksiin ja valmiuksiin myydä kallista aikaomaisuutta?

Jo antiikissa tunnettin termi euforia (hyvän olon tunne) ja eufomania eli jatkuvan hyvänolon tunne ja sen metsästäminen. Tuossa koukussa aina myös läheiset riippuvat ja kärsivät.

Hyvä olo on tietysti saavutettava asia, mutta ”ei hyvää, jos ei jotain pahaa”. Kaikki tuntevat huumeiden vaarat, muut nautintoaineet ja tietyt mielen heikkouksia osoittavat tavat ja ehkä myös tietyt aistiyliherkkyydet teknisiin saavutuksiimme psyken ja masennuksen kustannuksella.

Olemmeko ehkä jääneet jälkeen eläinmaailmasta tiettyjen aistien kehityksessä, siinähän aistit vain pyrkivät lajin ylläpitämiseen evolution taistelussa?

Useat meistä tuhlaavat aikaansa ihailemalla tai pakenemalla itseään (narsismi) ja pyrkivät kahlitsemaan tai kiusaamaan ympäristöä ja näin tavoittelemaan valtaa. Lääkkeet ja mielihyvä ovat sopivina annoksina hyviä, mutta suurina annoksina vaarallisia.

Halpaa ja terveellistä mielihyvää saamme liikkumisesta luonnossa vaikka kännykkä kädessä tai korvissa. Emme saisi liikaa irtaantua luonnosta lajimme säilyttämiseksi. Vain sopeutuvat elävät.

Eläkkeellä ollessa aika ei ole enää niin kallista ja sitä riittää vielä tuhlattavaksikin.

Veikko Avikainen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.