Järvivedet ruskistuvat ja kuormittuvat - entä Keitele?

Maailmanlaajuisesti on keskusteltu puhtaan veden riittävyydestä ja siitä, että mitä sitten tapahtuu, kun se todella loppuu suurelta osalta luontoa ja ihmisiä. Meillä on vielä vesistöjä, joiden tila vaihtelee keskinkertaisesta erinomaiseen. Tosin on pilaantuneitakin vesiä, kuten kaivosmurheet esimerkiksi ovat osoittaneet.

Olen itse käyttänyt Keitele-järven vettä talousvetenä sellaisenaan 75 vuotta, enkä ole tiettävästi käytön vuoksi sairastunut. Olen nähnyt Keiteleen kirkkauden (näkösyvyyden) vähenemisen vuosien myötä.

Parhaimmillaan vielä 1950-luvulla näkösyvyys oli jopa 6 – 7 metriä. Keiteleen vesi on vähitellen ruskistunut. Suurimpana syynä lienevät 1960-luvulla ja myöhemminkin tehdyt suo- ja metsäojitukset, jotka juoksuttivat humusta vesistöihin.

Tänä päivänä päätehakkuut ja varsinkin niiden jälkeiset kantojen nostamiset lisäävät myös vesistöjen kuormitusta.

Mielestäni kuitenkin ongelmallisin asia on nykyinen ja tuleva turpeennosto.

Viitasaaren, Kannonkosken ja Äänekosken kuntien raja-alueella on Sarvineva-niminen suoalue, jolle Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myönsi ympäristö- ja turpeennostoluvan Jari Sojakka Oy:lle (UPM omistaa).

Lupahakemusta varten tehtiin kalastotutkimus isossa ja pienessä Korppisessa (molemmat pikkujärviä), joihin suon kuivatusvedet ensimmäisenä vaikuttavat. Kuivatusvedet päätyvät lopullisesti Keiteleen Koivuselkään, mikä on tunnetusti Keiteleen kirkasvetisintä aluetta.

Teimme kalastuskuntien (Sosko, Kalaniemi, Kautia) nimissä muistutuksen Sojakan ympäristölupahakemukseen ja vaadimme, että Koivuselän tietyltä vesialueelta otettaisiin veden näkösyvyysmittaukset ennen turpeennoston aloittamista ja myöhemmin toiminnan ollessa käynnissä määrävälein. Kustannuksista vastaisi urakoitsija.

Tämä ei tullut kuuloonkaan. Ainoa tutkittava asia viraston ja Sojakan mielestä ilmeisesti oli, että mustuisivatko Korppisjärvien mustat ahvenet entisestään.

Kyseinen urakoitsija on nostanut turvetta viereisellä Matkusnevalla useiden vuosien ajan ja tuloksia näkyi. Kesällä 2013 Koivuselän vedessä näkyi selvää ruskistumista ja rantavesissä pyöri aivan kuin ruskeita sählypalloja, jotka hajosivat välittömästi, jos niitä yritti ottaa käsiin.

Olen ollut kalastuskunnan toimissa mukana yli 30 vuotta, mutta en muista, että kalastuskuntia olisi kuultu Matkusnevan lupa-asioissa.

Väitetään, että kun käytetään turpeennostossa ja vesien johtamisessa ja puhdistamisessa viimeisintä nykyaikaista tekniikkaa, niin vesien pilaantumisesta ei ole huolta.

Mielestäni viimeisintä ja parhainta tekniikkaa ei ole vielä keksittykään. Aina luonto esimerkiksi tulvavesineen kuittaa olettamukset.

En puutu turpeennoston ja hiilidioksidipäästöjen kiemuroihin vaikkakin ilmastonmuutos ja vesiasiat ovat hyvinkin ”lähisukulaisia”.

Keitele on valittu maakuntajärveksi, ja sen virkistyskäyttö (ja hyötykäyttö) on monipuolista, ei ainoastaan kalastuksen, vaan puhtaan, kirkkaan ja juomakelpoisen veden takia.

Tämän lisäksi tulevaisuus näyttää säilyykö bio-sanalla positiivinen kaiku, kun metsäpuolella otetaaan biotalous täyteen käyttöön.

Voiko olla niin, että jokin taho omalla tekemisellään ja hyödyn tavoittelulla saa turmella tällaisen yhteisen veden?

Erkki Kumpulainen

Konginkangas, Äänekoski

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kirja on seikkailu

Vanhus- asiassa tarvitaan ryhtiliike

Kotoutus on hyvällä mallillla

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Tekeekö seksuaalikasvatus nuorista helppoja uhreja?

Tulevaisuuden hoiva

Ei auta pelkkä raha ja mitoitus

Numerot kertovat aina ihmisistä, kokoomus

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.