Jäyhälläkin on järki

Suomalainen ja etenkin keskisuomalainen urheiluyleisö on tarkkaavaista mutta jäyhää. Suuretkaan tunnereaktiot eivät niin vain esiin purskahtele, mutta väitän että hyvistä suorituksista sisimmässään itse kukin täysillä nautiskelee. Joissakin yhteyksissä tätä perusluonnetta yritetään huojuttaa teennäisin ”ammattimaisin” keinoin, vaikkapa aalloin tai rumpuryhmin, mutta tulos menee niilläkin valtaosin sinne kiusaantumisen ja nolouden alueelle.

Kiitos Kirittäret, että tulitte näyttävästi esiin oman huolenne kanssa.

Te edustatte sitä suurta enemmistöä liikuntaurheilussa, jonka suorituksia voisi verrata vaikka taide-elämykseen, hyvään elokuvaan tai tv-sarjaan. Pesäpallon lisäksi tällaisia elämyksiä voi kokea myös salibandyssä, jalkapallossa, jääpallossa, lentopallossa ja koripallossa jne. Eli lajeissa, joissa aggressioilla on vähäinen merkitys.

Näillä joukkuelajeilla on vain yksi ongelma. Raha. Nämä menevät vielä jotensakin osaamisen ehdoilla ja tarvittava raha tulee siinä oheisvaateena. Miltei jokaisella näiden lajien harrastajalla on joku varsinainen siviilityö peliharrastuksen ohella, ehkä ihan huipputasoja lukuun ottamatta. Silti teidän onnistuneet esityksenne tuovat ihan saman tunne-elämyksen kuin vaikkapa Barcelonan jalkapallotaitureiden pallonsiirtelyn katsominen.

Ilmeisesti tässä piilee myös syy näiden lajien syrjääntyöntämiseen tai vähättelyyn tulevassa liikunta-alueratkaisussa. Ja se syy on tuotto.

Pääsuosikin täytyy olla yleisömagneetti jolloin talouden ehdot uskottavimmin täyttyvät. Silloin siirrytään alueelle, joka ratkaisevasti poikkeaa edellä esitetystä ”kansankäyttäytymisestä”. Tullaan ammattimaisuuden pariin. Siellä on totta kai ammattilaisnäytöksiä, joiden kuuluukin viihdyttää. Mutta ilmapiiri sisältää myös runsaasti vastustajan yksilöihin ja tuomareihin kohdistuvaa joskus hävettävääkin käytöstä, jollaista ei noissa edellämainituissa lajeissa juurikaan tapaa.

Kun katsoo noiden pohjanmaalaisten pikkupaikkakuntien tai vaikkapa Joensuun uutta pesisstadionia katettuine katsomoineen, niin pakostakin miettii, onko meidän täällä tosiaankin ollut pakko jo kymmeniä vuosia kyyristellä vesisateessa muovikassiemme päällä istuen mieluisen kesäisen harrastuksemme parissa. Tikkuisille lankkupenkeille tosin saatiin muutama vuosi sitten ehjempi, ihan maalattu pinnoite, mutta ajan hammas on senkin kohta järsinyt.

Onkohan tämä Hippos-hanke meidän uusi sote kaikkine epävarmuuksineen ja utopioineen? Olisimmekohan sittenkään oppineet siitä mitään?

Taisto Kotka

Laukaa

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Sisäpiirin päätöksenteko uhkaa leikata Keski-Suomen siivet

Maakunnan puolesta yhdessä

Pyhät takana, arki edessä

Lyhyet

Lyhyet

Veron alennus ei ole ratkaisu

Lyhyet

Lyhyet

Sote-uudistus toteutettava vaiheittain

Susikeskustelu voisi olla myös rakentavaa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.