Jokaisella oltava oikeus arvokkaaseen vanhenemiseen

Lehdissä on viime aikoina kyselty arvokeskustelua vanhustenhoidosta.

Olenkin iloinen siitä, että valtuustossa käytiin 8.6. vilkasta keskustelua vanhus- ja vammaispalvelun tilanteesta Jyväskylässä.

Jyväskylän vanhusneuvosto antoi keväällä kannanoton, jonka pääsisältönä on, ettei vanhuspalveluiden sisältöön ja henkilöstöön pidä tehdä leikkauksia.

Eurostatin tilastojen mukaan Suomessa vanhusmenojen osuus bruttokansatuotteesta jää jälkeen siitä mitä keskimäärin muualla EU:n alueella vanhustenhoitoon käytetään. Lapsiperheiden ja koulutuksen osalta tilanne Suomessa on päinvastainen, ja tähän samaan pitää pyrkiä vanhustenhoidossakin.

Yksi monista tekijöistä tavoitteeseen pääsemiseksi ovat yleiset asenteet ja arvot, myös luottamushenkilöiden.

Nähdäänkö vanhuus osana ihmisen elinkaarta, jossa ikääntyneille annetaan aikaa ja mahdollisuus arvokkaaseen vanhenemiseen?

Annetaanko taloudelliset mahdollisuudet kehittää edelleen hyvää hoitoa ikäryhmälle, joka ei enää tee tuottavaa työtä?

Totuus on, että vaikka hyvää tahtoa löytyykin, taloudelliset asiat usein menevät kuitenkin kaiken tämän edelle, kansallisellakin tasolla. Ikääntyneillä ei ole subjektiivista oikeutta tietyntasoiseen tai tietynlaiseen hoitoon, ainoastaan stm:n suositukset henkilöstön määrästä. Onneksi edes ne.

Vanhustenhuollossa on tärkeää kehittää ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa työtä täysipainoisen ja toimintakykyisen elämän turvaamiseksi.

Kotihoito on mahdollistettava niin kauan kuin se on tarkoituksenmukaista myös asiakkaan kannalta ja omaishoidontuki on ehdottoman tärkeä säilyttää tulevaisuudessakin.

Senioriasuntojen rakentaminen ja palveluasumisen paikkojen lisääminen on sekä taloudellisesti että inhimillisesti järkevää, mutta hoitohenkilöstön määrä pitää kaikissa hoitomuodoissa suhteuttaa avun tarpeen eikä hoitomuodon perusteella.

Hyvän perushoidon lisäksi tarvitaan vierellä olijaa ja kuuntelijaa, mahdollisuus ulkoiluun on ehdoton perusoikeus ikääntyneillekin. Vaikka varsinaisen hoitotyönkin osuus tulee lisääntymään, on omaisten ja vapaaehtoistyön merkitys tulevaisuudessa yhä tärkeämpää palvelutarpeen kasvaessa.

Sain hienon mahdollisuuden tutustua tämän kevään aikana joitakin päiviä Jyväskylän kaupungin vanhustyön eri hoitomuotoihin. Tätä tutustumista voin lämpimästi suositella muillekin päättäjille. Vanhusten hoitopaikoissa ja kotihoidossa tehdään arvokasta ja hyvää työtä.

Henkilökuntamäärää ei kuitenkaan ole varaa supistaa yhtään, päinvastoin. Erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin auttavia käsiä on pääsääntöisesti liian vähän.

Hoitajille liian kiireisestä työstä jäävä riittämättömyyden tunne saattaa olla päällimmäisenä työpäivän jälkeen. Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista, kuten ei sekään jos kaikissa vuoroissa hoitaja ei kerkeä itse edes ruokailemaan.

Henkilökunnan työhyvinvointiin, jaksamiseen ja alalla pysymiseen täytyy panostaa, yksi oleellinen keino olisi kohtuullinen työmäärä.

Hoitotyön eettisissä periaatteissa mainitaan, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja hyvään hoitoon. Tämän päivän ikäihmiset ovat vähään tottuneena kiitollisia kaikesta avusta.

Voisiko heille antaa kuitenkin hieman enemmän; mahdollisuuden ulkoilla, mahdollisuuden saada riittävästi apua siinä hetkessä kun he sitä tarvitsevat, mahdollisuuden elää vielä arvokkaampaa vanhuutta avun tarpeesta riippumatta?

Minusta he ovat todellakin sen ansainneet.

MERVI HOVIKOSKI perusturvalautakunnan ja vanhusneuvoston jäsen (sd) Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Mustamaalaus ei hyödytä Uuraisia

Palautussopimusten puute on ongelma

Sateenkaariliike vahingoittaa

Lyhyet

Lyhyet

Tietoisuuden lisääminen kieli­mahdollisuuksista ei tapahdu hetkessä

Edullisempaa parkkitilaa kaasu- ja sähköautoille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.