Jokaisellahan meillä on ristimme

Keskisuomalaisen pitkäaikainen urheilutoimituksen päällikkö Ilkka Kulmala isännän äänellä sivaltelee 8.1. päivän kolumnissaan ja kysyy: ..."joko riittäisi ristillä roikottaminen"? Kulmala ei käsitä sitä, että jos otan, en aja, jos ajan, en ota. Jos aika on paras puolustukseni, kun olen ottanut, niin Kulmalan väsymisen ymmärtää, viisari ei todella enää värähdä. Mistäpä muustakaan on 2000-luvun suomalaisessa doping-keskustelussa ollut kysymys!

Silloin ennen, silloin ennen Lahtea ja heti Lahden jälkeen harvassa oli se suomalainen urheilutoimittaja, joka pystyi näkemään, mitä oli oikein tapahtunut, missä suossa suomalainen hiihto, moni muukin laji rämpi. En voi millään uskoa, että urheilutoimittajakunta nyt ihan tarkoituksella oli suojelemassa sitä, mitä oli tapahtunut. Onhan se tietysti niin, että voittajan puolella on hyvä olla, on hyvä esittää mielipiteensä kriittisestikin, kun tietää voittavansa. Näin tapahtui 10 vuotta sitten.

Muutamaa lukuun ottamatta Suomen urheilutoimittajakunta hylkäsi etunenässä arvonsa ja oli ristiinnaulitsemassa kollegaansa, kun kaikki oli samaa mieltä.

Katsokaapa 10 vuoden takaisia urheilun artikkeleja Suomen lehdissä. Kovin yhdensuuntainen oli sanoma. Tätä vasten Kulmalan ryöpyn ymmärtää. Kun itse kirjoitin ensimmäisen puheenvuoroni Keskisuomalaisessa ja siirsin vastuun Räsäselle ja kumppaneille, heidän taustoilleen, niin valmennusjohto ja johtajisto oli hiljaa. Sen sijaan Räsäsen "sukulaisilta" sain useamman tappouhkauksen.

Kaikki ovat Kulmalan kanssa samaa mieltä, että nyt riittää. Uskon, että tätä mieltä on Kari-Pekka Kyrökin. Oleellista ei ole se, mitä urheilijalle työnnettiin suoneen. Urheilija kantaa tästä kyllä vastuun, mutta todellinen vastuunkantaja on se doping-annoksen hankkija, vauhdittaja-kulttuurin luoja, ja ennen kaikkea sen ylläpitäjä. Olen tässä tismalleen samaa mieltä, että urheilija on uhri.

Kun Piirainen kertoo, mistä on kysymys, kun Vähäsöyrinki tulee ulos, kun Leppävuori ja Klinga eivät pakene vastuutaan, kun Kirvesniemet eivät ole vain ulkopuolisia, niin Virpi Kuitunen on vapaa. On kovin vaarallista tai harhaanjohtavaa, aseman väärinkäyttöä luetuttaa kansalla sellaista mihin ei itsekään usko. Tänä päivänäkin käytetään, mutta vanha on avattava, jotta huomio voidaan kohdistaa tulevaan ja uskottavuus palauttaa koko hiihtourheiluun.

Jos Suomen urheilu ja Hiihtoliitto Petäjineen ja Ahoineen olisi kantanut vastuunsa, eikä olisi sysännyt sitä urheilijoiden, Kuitusenkin, niskoille, olisi tunnustanut STT:n Johanna Aatsalo-Sallisen ja häneen uskoneen päätoimittaja Kari Väisäsen vilpittömyyden, niin nyt suomalaisista metsistä ja etenkin kilpaladuilta löytyisi paljon enemmän puhdasta happea ja elämän eliksiiriä, mitä hiihto kiistatta moninaisine elämyksineen antaa.

ILARI KOTIMÄKI ex-urheilujohtaja Pihlajavesi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Pyöräilijät, bussit ja liikennesäännöt

Mitä tuli ostettua?

Ohjaamoon nuori voi tulla myös vanhemman kanssa

Aamu Korpilahdella. Kuva: Matti Pietinen

Lukijan kuvat: Sininen ilta Pihtiputaalla

Lukijan kuvat: Ruskalento.

Lukijan kuvat: Kuutamo Jyväsjärvellä

Lasten oikeus sosiaalityöntekijään

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.