Julkisen terveydenhuollon vastuunkanto on teoreettista

Varatuomari Tero Lakan mielenkiintoinen kirjoitus (KSML 2.7.) herätti kysymyksiä julkisen terveydenhuollon vastuusta laajemminkin.

Tuntematta käräjäoikeuden arkipäivää, Lakan kirjoitus antaa käsityksen, että virkasuhteiset lääkärit ovat tuttu näky oikeussalissa. Tämä on hämmentävä tieto, koska julkista terveydenhuoltoa on luonnehdittu tuomioistuinpakoiseksi alaksi.

Oma kokemukseni terveydenhuoltoalalta on, että potilaan oikeussuojakeinot ovat lähinnä muodolliset – muistutus tai kantelu – ja vain kaikkein törkeimmistä laiminlyönneistä lopputuloksena on rikosoikeudellinen virkamiesvastuu.

Virkavastuun osalta olisi erikoista, jos työsopimussuhteinen sairaanhoitaja olisi kollektiivisesti virkavastuussa virkasuhteisen lääkärin rinnalla. Potilan hoidosta vastaa lääkäri ja sairaanhoitajan asema hoitoketjussa on avustava.

Vaikka näkemyksiä potilaan hoidosta saatetaan vaihtaa, päätöksen tekee lääkäri. On luonnollista, että päätöksen tekijä kantaa päätöksestään vastuun siinä asemassa, johon hänet on palkattu.

Vertaus yksityisen sektorin lääkäreihin yhdenvertaisuuden osalta on sikäli ontuva, että verrokkiryhmänä rikosoikeudellisen virkavastuun osalta tulee olla muut kunnalliset viranhaltijat, ei oma ammattikunta yleisesti.

Toisin ajatellen voisi kysyä, miksi julkisella puolella ylipäätänsä palkataan lääkäriä virkasuhteeseen, jos rikosoikeudellinen virkavastuu Lakan esittämällä tavalla on yhdenvertaisuuteen liittyvä ongelma?

 

Julkisen terveydenhuollon vastuunkannosta voidaan varmasti olla montaa eri mieltä. Rikosoikeudellisen virkavastuun osalta numeerisia faktoja en tiedä.

Terveydenhuolto-oikeutta koskevassa kirjallisuudessa alan tuomioistuinpakoisuus kuitenkin tuodaan esille. Vahingonkorvausoikeudellinen vastuu julkisen terveydenhuollon ammattihenkilöillä ylipäätänsä on samaa tasoa oppositiopuolueen poliittisen vastuun kanssa. Tästä pitää huolen potilasvakuutusjärjestelmämme.

Virkamiesoikeudellinen vastuu vastaa korkeintaan poliittista vastuuta. Korppi ei korpin silmää noki. Näkemykseni on, että julkisessa terveydenhuollossa voi ilman huolta huomisesta toimia varsin edesvastuuttomasti.

Perusteet potilaan asemalle itsenäisenä oikeuksiensa haltijana paalutettiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien nk. lääkärioikeudenkäynnissä vuonna 1947. Perustuslain uudistuksen myötä vuonna 1995 laitosvaltaoppi hylättiin. Siitä huolimatta eduskunnan oikeusasiamies antaa julkiselle terveydenhuollolle nuhteita potilaan perus- ja ihmisoikeuksien rikkomisesta säännöllisin väliajoin.

Tämä on mahdollista vain, koska julkisen terveydenhuollon vastuunkanto on teoreettista.

Vaikea on nähdä, että potilaan asema julkisessa terveydenhuollossa paranisi, jos lääkärin tai kenenkään muunkaan julkisessa terveydenhuollossa työskentelevän rikosoikeudellista virkamiesvastuuta kavennettaisiin entisestään.

Antti Niittylahti
Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Kaukolämmön kilpailukyvystä huolehdittava

Mielipide: Liikenteeseen saatava ennakoivaa silmäpeliä

Mielipide: Tasa-arvo ei ole kehollista

Lyhyet

Lyhyet

Korona vallan välineenä?

Mielenterveys- palvelut nyt tiukassa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.