Jyväskylä – liikuntakaupunkiko?

Jyväskylää on ehdotettu liikuntakaupungiksi ja on toivottu liikunnan kynnystä alhaiseksi. Kun kävelee Jyväskylässä erityisesti syksyn pimenevillä kaduilla ja kujilla, toivoo erityisesti seuraavaa liikkumisen kynnyksen madaltamista.

Pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden reitit olisi merkittävä paremmin. Pyöräilijät tarvitsevat omat kulkuväylänsä, ja jalankulkijat omansa. Osa jalkakäytäviä on merkitty sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille ja pyöräilijät ovat oppineet oman käden oikeudella käyttämään mitä tahansa väylää edukseen. Tässä tilanteessa jalankulkijat joutuvat väistelemään pyöräilijöitä. Onnettomuuksien vaara on suuri varsinkin syksyn pimenevässä illassa, kun vain osalla pyöräilijöistä on valot.

Tulee mieleen Hollannin esimerkki, jossa pyöräilytiet ja jalankulkutiet on selvästi erotettu toisistaan jopa niin, että pyöräilijöille on omat liikennevalonsa.

Väylien merkitseminen ei välttämättä riitä, tarvitaan liikenneopetusta koulutuksen eri tasoilla sekä kaduilla paikan päällä tapahtuvaa valvontaa. Oman käden oikeus ei käytännössä pelaa. Valojen asennus polkupyöriin ja kypärän hankinta ja käyttö vaativat järeämpiä keinoja kuin pelkkä opetus ja kainot toivomukset.

Tarvitaan lisäksi tilanteen kartoitusta ja seurantaa. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun terveys-, liikunta-, ympäristö ym. laitokset voisivat opinnäytetöinä selvittää liikenteen nykykäytäntöä ja onnettomuus- ja läheltä piti tilanteiden määrää.

Uskon, että järkevä toiminta alentaisi monen jalankulkijan ja pyöräilijän arkiliikuntakynnystä ja edistäisi tärkeältä osaltaan Jyväskylän liikuntakaupunkimainetta. Tutkimukset osoittavat, että turvallinen arkiliikunta lisää väestön terveyttä ja vähentää terveysmenoja.

Vetoan Jyväskylän poliisiin ja virkamiehiin, tuleviin kaupungin valtuutettuihin, yliopiston opettajiin ja muihin tahoihin. Jotain tarttis tehdä tässäkin suhteessa kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.