Jyväskylän kasvatustieteellisen maine on tahrautunut

Jyväskylän yliopiston juuret ovat vuonna 1863 perustetussa, maan ensimmäisessä suomenkielisessä opettajaseminaarissa. Sen ja 1858 perustetun Jyväskylän lyseon, vastaavasti ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun, ansiosta Jyväskylää sanotaan Suomen Ateenaksi.

1930-luvulla seminaarista tuli kasvatusopillinen korkeakoulu, joka 1968 muutettiin monialaiseksi yliopistoksi.

Siten nykyiset kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen laitokset ovat se perusta, jolla kaupunkimme sivistysmaine suuresti lepää.

Professori Tapani Puolimatkan seksuaalivähemmistöjä leimaamaan ja polkemaan pyrkivä kirjoittelu ja kansanedustaja Laura Huhtasaaren (ps.) graduun liittyvä plagiointikohu ovat pahasti syöneet tämän keskeisen yliopiston osan tieteellistä uskottavuutta.

Ei ensisijaisesti siksi, että Puolimatkan levittämät käsitykset homoseksuaalien soveltuvuudesta vanhemmiksi tai aikuisten välisten seksuaalisuhteiden tasa-arvoisuutta ajavien salaisista agendoista pedofilian laillistamiseksi ovat vastenmielisiä, vaikka näin toki mielestäni onkin.

Vaarallista yliopiston maineelle se on siksi, että ajaessaan ideologisia pyrkimyksiä Puolimatka ja hänen hengenheimolaisensa ovat hylänneet tieteellisen arvioinnin ja tiedontuottamisen periaatteet, aktiivisesti pyrkineet levittämään käsityksiä, jotka he tietävät totuuden vastaisiksi ja ilmeisesti myös katsoneet läpi sormien sellaisten opiskelijoiden opinnäytetöitä, jotka eivät läpäise minkäänlaista kriittistä arviointia.

80-prosenttisesti muilta plagioidun, tunnetusti uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi kreationismia kannattavan ja aborttia vastustavan sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman heikentämistä toivovan Huhtasaaren opinnäytteen lisäksi suunnilleen samoihin aikoihin Jyväskylän yliopistossa hyväksyttiin gradut koskien ”Saatananpalvonnan vastaista taistelua” (Karjalainen & Koivunen, 1999) ja ”Saatananpalvontaan suhtautumista” (Jäske, 2002). Molempien gradujen sävy on fundamentalistisen herätyskristillinen.

Yliopistoihin pesiytyy toisinaan pseudotieteellisiä oppisuuntauksia. Omat vaiheensa on Suomessakin nähty niin rotuhygienian ja frenologian kuin marxismi-leninisminkin kanssa.

Epätieteellisiksi on arvosteltu niin naistutkimusta kuin freudilaisuutta, tai vaikkapa klassista talousteoriaakin. Tiedon etsinnässä harhapolut lienevät väistämättömiäkin.

Oleellista tieteelliselle toimintatavalle ei olekaan virheettömyys, vaan se miten epäilyyn virheestä reagoidaan. Ei voi olla niin, että esiin nousevissa yksittäistapauksissa tehdään selvitys ja sitten heristetään sormea.

Yliopiston olisi nyt tehtävä läpinäkyvästi selvitys siitä, paljonko kelvottomia opinnäytetöitä kasvatustieteissä ja opettajankoulutuslaitoksessa on tehty, onko tilanne sittemmin korjattu ja puututtava tehokkaasti siihen, ettei tutkimus- ja opetushenkilöstö voi käyttää tieteellistä tehtäväänsä valheiden ja väärien käsitysten levittämiseen.

Eetu Kinnunen

Jyväskylän Työväenyhdistyksen poliittinen sihteeri

opiskelija

Jyväskylän yliopisto

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Oma maa, oma lupa?

Jyväskylän kaupunki vähentää glyfosaatin käyttöä

Lyhyet

Lyhyet

Postilta katoaisi pohja

Lyhyet

Varhennettuun kielten- opetukseen varaudutaan

Sote on historiamme suurin lehmänkauppa

Lyhyet

Lapsilta vaaditaan aikuisuutta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.