Käsitys uskontojen luonteesta

On hyvä paljastaa kortit joilla pelaa arvoista ja asenteista puhuttaessa.

Olen kristillisen perinteen omaavan kodin kasvatti, jolle koti tarjosi avaran, mutta samalla vastuullisen ympäristön kasvaa. Tavat, arvot ja vahva moraalinen eettos kasvoivat silloisesta sodanjälkeisestä todellisuudesta pienellä teollisuuspaikkakunnalla.

Kirkko ja tuon ajan koulumaailma olivat keskeisessä asemassa maailmankuvan ja -selityksen muokkaajina.

Aikuisiän opiskelu, kasvatus ja koulutus, sekä perinteen siirto lapsille ja lastenlapsille ei ollutkaan yhtä itsestään selvää kuin mitä se lienee ollut omille vanhemmille.

Nyt maailmasta ja sen kuvasta tiedetään monin verroin enemmän, riippuvuudesta ympäristöön, toisin ajatteleviin sekä eri kulttuureihin ja uskontoperinteeseen ylisummaan. Jokainen joutuu itse pohtimaan yhtäältä tietoon ja toisaalta uskoon liittyviä kysymyksiä ja arvioimaan niiden osuutta oman identiteetin rakennuspuina.

Näyttää siltä, että nykyiset uskoon ja uskonnonopetukseen liittyvät puheenvuorot nousevat enemmän ja vähemmän aiheen ääripäistä; uskonnon opetuksen ja sen tutkimisen parissa työskentelevät puoltavat oman uskonnon tunnustuksellista opetusta ja humanistit taas näkevät juuri oikean uskon vaatimuksessa kriisien siemenen.

Suuri yleisö, kirkkoon kuulumattomat, ei aiheeseen kantaa ota eikä taida olla kovin kiinnostunutkaan.

Tunnustuksellisen opetuksen kannattajat perustelevat näkemystään sillä, että näin toimitaan muissakin uskontokulttuureissa ja luodaan samalla kasvaville vahva, joskus jopa suvaitsematon, omaan uskontoon kuuluva hyvän elämän viitekehys. Oikean ja väärän selitys löytyy vallitsevasta opista ja sen sanomasta, profeetallisista käskyistä ja määräyksistä.

Miten siis kasvavalle pitäisi siirtää oman uskontokulttuurin vahvuudet saattamatta oppeja vastakkain ja välttäen synnyttämästä vastakkainoloa oikean ja väärän uskon välille, joka pahimmoillaan tuottaa nyt maailmalla tuhoa kylväviä ääriliikkeitä?

Tarvitaan uskontojen välistä dialogia. Mutta mistä sille yhteisesti hyväksyttävät pelisäännöt, jos uskontokulttuureille ei löydetä yhteistä nimittäjää?

Humanistinen etiikka lienee ainoa mahdollisuus hillitä polarisoituvaa uskontojen maailmaa. Kultaisen säännön, hyvän elämän, johdannaisia löytyy kaikista uskontokulttuureista ja niitä on löydettävä lisää ja pohdittava arvojen maailmaa yhdessä.

Tiedon määrän kasvaessa ja ihmisyhteisöjen riippuvuuden lisääntyessä tarvitaan uutta lähestymistapaa eikä vain riitelyä uskonnonopetuksen asemasta opetussuunnitelmassa.

Ihmisyhteisön verkottuessa uudella tavalla ja tiedon lisääntyessä kiihtyvästi joudutaan maailma ja sen uskonnot näkemään uutta ymmärrystä vaativalla tavalla. Olen henkilökohtaisesti nöyrä sille, mitä en voi tietää, mutta toisaalta en voi hyväksyä sellaisia maailmanselityksiä, joilla korvataan tietoon perustuva vastuu maailmasta ja tehtävistä päätöksistä.

LARS-OLOF FREDRIKSSON Äänekoski

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tarvitsemme EU:ta

Kansankirkon leipä on mautonta

Lyhyet 22.5.

Lyhyet 22.5.

Maisemamme on nyt pelkkä muisto

Koulutusjärjestelmästä opintojärjestelmään

Lyhyet 20.5.

Lapset on syytä hankkia ajoissa

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.