Käsitys uskontojen luonteesta

On hyvä paljastaa kortit joilla pelaa arvoista ja asenteista puhuttaessa.

Olen kristillisen perinteen omaavan kodin kasvatti, jolle koti tarjosi avaran, mutta samalla vastuullisen ympäristön kasvaa. Tavat, arvot ja vahva moraalinen eettos kasvoivat silloisesta sodanjälkeisestä todellisuudesta pienellä teollisuuspaikkakunnalla.

Kirkko ja tuon ajan koulumaailma olivat keskeisessä asemassa maailmankuvan ja -selityksen muokkaajina.

Aikuisiän opiskelu, kasvatus ja koulutus, sekä perinteen siirto lapsille ja lastenlapsille ei ollutkaan yhtä itsestään selvää kuin mitä se lienee ollut omille vanhemmille.

Nyt maailmasta ja sen kuvasta tiedetään monin verroin enemmän, riippuvuudesta ympäristöön, toisin ajatteleviin sekä eri kulttuureihin ja uskontoperinteeseen ylisummaan. Jokainen joutuu itse pohtimaan yhtäältä tietoon ja toisaalta uskoon liittyviä kysymyksiä ja arvioimaan niiden osuutta oman identiteetin rakennuspuina.

Näyttää siltä, että nykyiset uskoon ja uskonnonopetukseen liittyvät puheenvuorot nousevat enemmän ja vähemmän aiheen ääripäistä; uskonnon opetuksen ja sen tutkimisen parissa työskentelevät puoltavat oman uskonnon tunnustuksellista opetusta ja humanistit taas näkevät juuri oikean uskon vaatimuksessa kriisien siemenen.

Suuri yleisö, kirkkoon kuulumattomat, ei aiheeseen kantaa ota eikä taida olla kovin kiinnostunutkaan.

Tunnustuksellisen opetuksen kannattajat perustelevat näkemystään sillä, että näin toimitaan muissakin uskontokulttuureissa ja luodaan samalla kasvaville vahva, joskus jopa suvaitsematon, omaan uskontoon kuuluva hyvän elämän viitekehys. Oikean ja väärän selitys löytyy vallitsevasta opista ja sen sanomasta, profeetallisista käskyistä ja määräyksistä.

Miten siis kasvavalle pitäisi siirtää oman uskontokulttuurin vahvuudet saattamatta oppeja vastakkain ja välttäen synnyttämästä vastakkainoloa oikean ja väärän uskon välille, joka pahimmoillaan tuottaa nyt maailmalla tuhoa kylväviä ääriliikkeitä?

Tarvitaan uskontojen välistä dialogia. Mutta mistä sille yhteisesti hyväksyttävät pelisäännöt, jos uskontokulttuureille ei löydetä yhteistä nimittäjää?

Humanistinen etiikka lienee ainoa mahdollisuus hillitä polarisoituvaa uskontojen maailmaa. Kultaisen säännön, hyvän elämän, johdannaisia löytyy kaikista uskontokulttuureista ja niitä on löydettävä lisää ja pohdittava arvojen maailmaa yhdessä.

Tiedon määrän kasvaessa ja ihmisyhteisöjen riippuvuuden lisääntyessä tarvitaan uutta lähestymistapaa eikä vain riitelyä uskonnonopetuksen asemasta opetussuunnitelmassa.

Ihmisyhteisön verkottuessa uudella tavalla ja tiedon lisääntyessä kiihtyvästi joudutaan maailma ja sen uskonnot näkemään uutta ymmärrystä vaativalla tavalla. Olen henkilökohtaisesti nöyrä sille, mitä en voi tietää, mutta toisaalta en voi hyväksyä sellaisia maailmanselityksiä, joilla korvataan tietoon perustuva vastuu maailmasta ja tehtävistä päätöksistä.

LARS-OLOF FREDRIKSSON Äänekoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Punamultabudjetti kasvattaa ostovoimaa

Vastuu ja politiikka

Todistusvalinta ei vanhoja ylioppilaita muistele

Halpatyö kelpaa – ja silti sitä voi surutta moittia

Muutetaan maailmaa!

Lyhyet

Lyhyet

Uusi sairaala Nova raiteilleen

Ilmastonmuutos saadaan vielä kuriin yhteisvoimin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.