KYS:n lastenpsykiatria on muuttunut korvissani kirosanaksi

Johtajaylilääkäri Vesa Kataja kertoi Ksml:n 17.11. haastattelussa uskovansa, että lastenpsykiatrian vaikeimmat potilaat saavat Kuopiossa parempaa hoitoa kuin Keski-Suomen keskussairaalan osastolla. Rohkenen olla eri mieltä.

11-vuotias lapsemme on elämänsä aikana ollut lähes kymmenen eri kertaa hoitojaksoilla lastenpsykiatrian osastoilla. Kokemusta on kolmesta eri sairaalasta, neljältä eri osastolta. Ensimmäiset viisi jaksoa on hoidettu aiemman asuinkaupunkimme yliopistosairaalassa, jossa lapsi on viettänyt yhteensä 14 viikkoa. Viime keväänä hän pääsi keskussairaalan osastolle kahdeksi viikoksi, ja kevään ja kesän vaikean kriisin aikana oli myös KYS:n lastenpsykiatrialla useampaan otteeseen.

Meillä on siis runsaasti kokemusta eri sairaaloiden lastenpsykiatrisesta hoidosta. Parasta hoitoa lapsemme on saanut keskussairaalan osastolta. Esimerkiksi konfliktitilanteet käytiin lapsen kanssa läpi tuoreeltaan lapsen rauhoituttua. Keskussairaalassa myös meidän vanhempien kanssa keskusteltiin ja meitä todella kuunneltiin. Saimme palautetta konfliktissa toimimisesta.

Hyvää hoitoa saimme myös aiemman kotikaupunkimme sairaalassa, jossa lapsi tuli hoitajille tutuksi. Siellä häntä tutkittiin perinpohjaisesti, varmistettiin diagnoosin oikeellisuus, tehtiin lääkekokeilut ja niiden pohjalta päädyttiin hieman harvinaisempaan lääkekomboon. Me vanhemmat saimme olla tiiviisti mukana hoidossa, ja sitä meiltä myös odotettiin.

KYS sen sijaan on muuttunut kirosanaksi korvissani. Lapsemme on käännytetty KYS:n osastolta kotiin mm. tilanteessa, jossa hänet oli vajaa vuorokausi aiemmin haettu yhdessä poliisien kanssa itsetuhoisena junanradan varrelta.

Lapsi piti myös hakea kotiin itsetuhoisena hänen sairastuttuaan kurkunpääntulehdukseen osastolla. KYS:n hoitoon tuntuu kuuluvan oleellisena osana kaikkien aiempien lasta hoitaneiden tahojen diagnoosien kyseenalaistaminen ja vanhempien syyllistäminen.

KYS:n lastenpsykiatrian lääkäreiden ammattitaito ei tunnu riittävän tilanteessa, joka ei ole suoraan oppikirjasta. Kun erikoistuva lääkäri päättää puolen tunnin seurannan jälkeen kyseenalaistaa vuosia lasta hoitaneiden ammattilaisten huolellisen harkinnan jälkeen tehdyn ADHD-diagnoosin vain sillä perusteella, että äidillä on ollut synnytyksen jälkeinen masennus, ei voida parhaalla tahdollakaan puhua hyvästä hoidosta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on KYS:n suhtautuminen lääkkeisiin. Lapsellamme oli osastolle mennessä lääkityksenä kahden ADHD-lääkkeen kombo (molemmat minimiannoksella) sekä nukahtamisen tueksi melatoniini. Tutkimusjakson tavoite oli tarkastella mahdollisuutta vähentää lääkitystä.

Ensimmäinen toimenpide KYS:ssa oli melatoniinin (joka siis on elimistön oma hormoni) vaihtaminen suhteellisen vahvaan psyykelääkkeeseen, ketiapiiniin. Melatoniini on kuulemma vaarallista, saattaa joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa murrosiän varhaistumista. Lapsellamme ei siitä ollut minkäänlaisia merkkejä, vaikka hän oli tuolloin syönyt melatoniinia jo viisi vuotta. Niin sitten vaihdettiin 1–3mg:n pimeähormonivalmiste 50mg:aan vahvaa psyykenlääkettä.

Tutkimusjakson loputtua lääkekokeilu oli pahasti kesken (vaikka meille nimenomaan oli luvattu, että kokeilu tehdään osastolla loppuun asti), ja lapsi palautettiin kotiin rankemmin lääkittynä kuin KYS:aan mennessä.

Rankin tilanne KYS:n kanssa oli alkusyksystä, jolloin lapsi toimitettiin jälleen itsetuhoisena hoitoon. En ehtinyt juna-asemallekaan asti, kun osastolta soitettiin ettei lapsi heidän mielestään tarvitse lastenpsykiatrista hoitoa, vaan hänet täytyy tulla hakemaan kotiin.

Onneksi rinnallamme kulki vahvasti Jyväskylän lastensuojelu, joka taisteli lapsen oikeudesta hoitoon. KYS väitti, että kyseessä on lastensuojelullinen ongelma, mutta lastensuojelulla ei ollut keinoja sitä hoitaa, sillä vika ei ollut kodissa vaan lapsen psyykessä.

Oma sosiaalityöntekijämme sekä hänen esimiehensä, samoin kuin Jyväskylän lastenpsykiatrisen poliklinikan työntekijät yrittivät vakuuttaa KYS:aa siitä, että lapsi tarvitsee nimenomaan erikoissairaanhoitoa. Niissä väleissä, joissa KYS:n lääkäri ei puhunut viranomaistahojen kanssa, hän soitti kerta toisensa jälkeen minulle vaatien minua hakemaan lapsen. Siinä tilassa olevan lapsen kanssa rautatieasemalle kulkeminen, puhumattakaan kotiin pikkusisarusten luokse tuomisesta, olisi ollut vastuutonta ja jopa hengenvaarallista. Tilanne ratkesi onneksi lastensuojelun löydettyä lapselle paikan lastenpsykiatriaan erikoistuneesta yksityisestä laitoksesta.

Tämäkö on hyvää hoitoa?

Huolestunut äiti

Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Britannian pääministeri kokeilee rajoja

Ihmisen erityislaatu, onko sitä?

Lyhyet

Hallitus hakee fokustaan

Veikkaus viimein havainnut ongelmat

Outoa touhua Jyväskylän metsissä

Puolimatka petaa poliittista uraansa

Pääministeri Rinteen ikiomat kuplat

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.