Kaikki opiskelijat ovat erityisiä

Ensiksi tahtoisin kiittää Keskisuomalaista siitä, että lehdessä on annettu palstatilaa opetukselle ja sen ongelmista keskustelemiselle. On hienoa, että aiheesta syntyy keskustelua, jonka myötä avautuu uusia näkökulmia.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan erityisopetuksen tarve on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa (Ksml 26.4.). Erityisopiskelijoita on kouluissa ollut aina, mutta nykyisin erilaisiin ongelmiin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Seuraukset ovat samanaikaisesti sekä positiivisia että negatiivisia: on hienoa, että apua on tarjolla sitä tarvitseville, mutta toisaalta erityisluokat ja -koulut asettavat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan.

Erityisopiskelijoiden siirtämisestä ns. tavallisille luokille on keskusteltu paljon. Tätä integraatiota pidetään useiden opetuksen ongelmien syntipukkina. Minulla ei ole yli 30 vuoden opetuskokemusta kuten MaireVidgrén-Hätisellä (Ksml. 30.4.), ja ehkä juuri siksi olen osannut suhtautua integraatioon avoimin mielin. Koulun jälkeen ei ole olemassa työelämän erityisluokkia tai tasoryhmiä, joten erityisopiskelijat eivät asetu samalle viivalle muiden valmistuneiden kanssa.

Jo omana kouluaikanani huomasin, kuinka kaikenlaista erilaisuutta kummeksuttiin, väheksyttiin ja hävettiin. Erityisopiskelijoita ei syrjitty siksi, että he eivät menestyneet koulussa, vaan siksi, etteivät ns. tavallisten luokkien opiskelijat olleet kohdanneet tarpeeksi erilaisuutta eivätkä siksi ymmärtäneet sitä. Tuntuu, että sama väheksyntä asuu myös opettajien sydämissä: erityisopiskelijoita ei haluta ns. tavalliselle luokalle, koska ajatellaan, että he ovat huonompia ihmisiä kuin muut.

Kun koulussa ilmenee ongelmia, joita opettajat eivät osaa ratkaista, he syyttävät huonoa koulutustaan, erityisopettajia ja -opiskelijoita, paisuneita ryhmäkokoja jne. Harva tulee ajatelleeksi, että syytä voisi etsiä myös oman peilikuvan takaa. Mikäli opiskelija voi kokea onnistumisen iloa ainoastaan "samantasoisten kavereiden kanssa" (Vidgrén-Hätinen Ksml 30.4.), vikaa ei kannata etsiä opiskelijaryhmän tasosta eikä varsinkaan opiskelijasta itsestään.

Olen samaa mieltä Timo Saloviidan (Ksml 28.4.) kanssa siitä, että opettajankoulutus antaa kaikille opettajille mainiot eväät onnistuneeseen opettajuuteen. Erityisopiskelijoiden kohtaamiseen ei ole olemassa mitään taikakeinoa. Mikäli sellainen olisi, ei olisi ongelmiakaan. Sen sijaan on yksi asia, johon tuskin mikään koulutus voi antaa kunnollista ohjeistusta. Tämä asia on opiskelijoiden erotteleminen ja jakaminen tasoryhmiin. Luokat ovat aina heterogeenisia ja opiskelijat yksilöitä, joten rajan vetäminen on vaikeaa, ja tuskin kenelläkään voi olla siihen tarvittavaa pätevyyttä. Ei edes 30 vuoden opetuskokemuksen jälkeen.

RIIKKA HEIMALA-LINDQVIST FM, äidinkielen opettaja Mäntän seudun koulutuskeskus

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

EK purkaa peruskoulua

Epäasiallista painostamista

Lyhyet

Jyväskylän alihinnoittelu kurittaa pieniä palveluntuottajia

Keski-Suomi on elinvoimainen

Kestävyyttä metsä- politiikkaan!

Liikennepalvelulaki toi uusia mahdollisuuksia maaseudulle

Lyhyet

Lyhyet

Ihmiset valittavat aivan turhasta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.