Kalevalan sankarit ja pimeä Pohjola

Kansalliseepoksemme Kalevala ilmestyi ensimmäisen kerran kahtena vihkosena jouluksi 1835 ja maaliskuussa 1836. Kun materiaalia oli runsaasti ja lisää saatavissa, ja kun ilmeni että rahoitus järjestyisi, lähti Elias Lönnrot kipin kapin lisää keräämään.

Uusi nykyinen laajennettu ja aiheiden mukaisesti järjestetty painos ilmestyi v.1849. Nyky-Kalevalalla on siten 170 juhlavuosi.

Tarinat ovat toki paljon vanhempia. Kaamosaikoina pärevalkean hämyssä niitä lienee kerrottu satoja vuosia, ensimmäisiä mainintoja tiedetään vuodelta 1551. Silloin arveltiin että tarinoita pitäisi kerätä talteen.

Monien tarinoiden rakenteesta voi päätellä että niitä yhä uudelleen kerrottaessa, kertoja on pannut paremmaksi.

Esimerkiksi Väinämöisen veneen veistossa tullut haaveri ei liene ensikerralla aiheuttanut nyt tunnettua veren tulvaa, myös Joukahaisen jousi lienee saanut nykyisen kokonsa monesti kerrottuna.

Olen jostakin kertomuksesta lukenut väitteen, että säkeet ”Pimeästä pohjolasta/ summasta Sariolasta” ovat toistensa toistoa, että summa tarkoittaa sumeaa eli mustaa?

Epäilen että summa tarkoittaa tässä summattoman suurta, ääretöntä, tuntematonta ja peljättävää, mutta samalla uteliaisuutta kiihottavaa?

Sankari ei kuitenkaan saa näyttää pelkoaan, se on sublimoitava uhoksi, joka merkitsi useita kahinoita ja sotaretkiä. Pohjan akka harvahammas, Louhi Pohjolan emäntä kuvataan melkoisena noita-akkana.

Kenestä lienevät Pohjolan ylimaallisen kauniit tyttäret perineet kauneutensa, kun Pohjolan isäntääkään ei ole kuvattu adonikseksi?

Kuka lienee esimmäisen kerran saanut ajatuksen sammosta, mielimyllystä jonka yhdestä torvesta tulisi jauhoa, toisesta suolaa ja kolmannesta rahaa. Ilmeisesti yksinkertaista mutta raskasta työtä tekevä on puurtaessaan haaveillut elämäänsä parannusta.

Vakavissaan asiaan paneutui rouva Louhi. Tietäen että ainoa tekijäksi sopiva oli ylimaalliset kyvyt hallitseva takojamestari Ilmarinen, joka Väinämöisen tuella keploteltiin pohjolaan. Tekijöille annettiin hankkeesta tietoa niukasti ja tipoittain.

Kun laite valmistui ja toimi, lukittiin se vuoren uumeniin odottamaan vuosituhanten päästä tulevaa tarvetta.

Nyt tarvittaisiin täällä pohjolassa laitetta, jolla tuotettaisiin kulutushyödykkeitä, vientituotteita ja investointi-tarvikkeita.

Kansantarinoita tunnetaan hyvin monissa maissa. Merkittäviä ovat Islannin Edda-laulut, joista tiedetään mainintoja noin vuodesta 850 lähtien merkittäviä löytöjä saatiin noin vuodelta 1200 kun vasikannahkoille kirjoitetut tekstit löytyivät ikivanhan patjan alta.

Kun vanhoihin teksteihin tutustui islantilainen nobelkirjailija Laxness, hän innostui kirjoittamaan suomennoksenakin 1955 ilmestyneen proosaromaanin ”Laulu sankareista” Kirjasta löytyi kitkerä arviointi sankareista, ”Sankarin sydän on pieni kuin pihlajan marja, mutta kova kuin tammen terho”. Saattanee osin soveltua moniin miehisiin sankaritarinoihin.

Yrjö Jaatinen
Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Syyttäjälaitosta pitikin uudistaa

Jyväskylän joukkoliikenne edullisemmaksi

Suomen rahanpesulaki kaipaa pikaista remonttia

Lyhyet

Lyhyet: Kierrätys- ja uusiutuvat luonnonvarat on pop in! Missä viipyy puukorinenauto, fillareita on jo?

Mielipide: Jyväskylä kehittyy – vai kehittyykö?

Mielipide: Rapautuuko lukion yleissivistävyys?

Aamu Korpilahdella. Kuva: Matti Pietinen

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.