Kansalaisen hyvinvointi tänään

Miksi yhdessä maailman onnellisimmassa maassa läheskään kaikki ihmiset eivät pääse osallisiksi onnesta tai henkisestä hyvinvoinnista.

Viimeisten vuosikymmenien aikana meille on kertynyt valtavat määrät tutkimustietoa ja kokemustakin siitä, mitä ihminen tarvitsee sen jälkeen, kun materiaaliset perustarpeet on tyydytetty. Tällaisia tarpeita ovat lähimmäisen rakkaus, yhteisöllisyys, itsekunnioitus, sosiaalinen arvostus ja itsensä toteuttaminen, osallisuus sekä tunne, että elämä on ymmärrettävää, hallittavaa ja merkityksellistä.

Tämän päivän yhteiskunnallinen murros vaikeuttaa kuitenkin monella tavalla näiden tarpeiden tyydytystä. Voidaan ensinnäkin sanoa, että yhteiskunnallinen kehitys on nopeaa, monimutkaista vaikeasti hahmotettavaa ja ennustettavaa.

Käyttäytymisemme normit ovat monimuotoisia ja ympärillämme on valtava tiedon tulva, jonka tulkitsemiseen meiltä saattaa puuttua sopiva viitekehys ja tiedon lukutaito.

Koemme päätöksentekotilanteemme monimutkaisiksi ja epävarmoiksi, mikä heikentää tunnetta elämämme hallinnasta. Vaikeasti hahmotettavassa yhteiskunnassa koemme osallistumisen vaikeaksi, ja mukana olemisen tunteemme jää vähäiseksi.

Toiseksi yhteiskunnan individualisoitumisen ja arkielämän vaihtoehtojen määrän kasvun seurauksena olemme mukana useissa toiminnoissa ja rooleissa.

Jos toimintoja ei voida aikatauluttaa yhteen, arkipäivän elämi-sen hallinta hankaloituu ja kuormitus kasvaa. Viime vuosina keskusteluun on noussut työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus.

Toimintojen ja kiireen lisääntymiseen liittyy myös yhteisöllisten siteiden heikentyminen ja lopulta vahvojen sosiaalisten suhteiden tuoman turvaverkon heikentyminen. Meillä on liian paljon ihmisiä, joilla ei ole ketään, joille puhua heille tärkeistä asioista.

Kolmanneksi kulttuurimme muuttuessa yksilöllisyyttä korostavaan ja itsekkääseen suuntaan, monen ihmisen elämästä puuttuu omat itsekkäät tarpeet ylittävä päämäärä. Tästä johtuen ihminen voi kokea itsensä merkityksettömäksi suhteessa yhteisöihin ja kanssaihmisiin.

Merkityksettömyyden tunnetta on lisännyt myös perinteisten yhteisöllisten ja uskonnollisten yhteistä hyvää ja sosiaalisia suhteita korostavien arvojen rapautuminen ja kulutuksen ja materialismin voimistuminen. Varallisuus ja materian kerääminen eivät kuitenkaan riitä tuottamaan meille merkityksellisen elämän kokemusta.

Meille on siis tärkeää elämän ymmärrettävyys, hallittavuus, vaikuttamisen ja osallisuuden kokeminen, yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki arjen vaikeuksissamme. Filosofi Pekka Himanen puhuisi ”arvokkaasta elämästä” ja edellyttäisi huomion kiinnittämistä kouluun, työpaikoille ja kansanvallan kehittämiseen.

Hyvinvointimme ehdoista meillä on siis tietoa riittämiin. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että emme selviä onnellisuuden ehtojen tai henkisen hyvinvoinnin rakentamisessa nykyistä pidemmälle, mikäli emme aseta ihmisten arjessa kokemaa hyvinvointia yhteiskuntapolitiikan tärkeimmäksi päämääräksi.

Tämä tarkoittaisi sitä, että yhteiskuntaa uudistetaan humaanin ja terveyttä edistävän ihmiskäsityksen perusteella, ja talouden ja yhteiskunnan toimintamallien kehittämistä ohjaa tutkimustieto ja syvällinen ymmärrys arjen hyvinvoinnin tekijöistä ja vaatimuksista.

Hannu Priha

psykologi

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi säilyy tulevaisuudessakin

Soteuudistuksen palattava juurilleen

Lyhyet

Kirjakarkki on kiva palkka

Vanhan Kirjan Talvi on nimenä vakiintunut

Jyväskylään mahtuisi uusi kirjallisuustapahtuma

Suomi ei tarvitse mitään hyökkäys- aseita

Lyhyet

Lyhyet

Kiitos Palokan terveyskeskukselle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.