Kansanedustaja Kotiahon harhainen identiteettipolitiikka

Keskisuomalainen antaa säännöllisesti palstatilaa maakuntamme kansanedustajille kertoa näkemyksistään. Kansanedustajuus on arvovaltainen luottamustehtävä ja äänestäjien on hyvä kuulla, millaisia arvoja politiikkomme edistävät.

Kansanedustaja Jouni Kotiahon mielipide (KSML 4.7.) edusti perussuomalaisille tyypillistä sananvapauden puolesta uhriutumista ja syyllisten hakemista ns. “vihervasemmistosta”. Tätä tarinaa perussuomalaisten puoluetoimisto rummuttaa nyt joka tuutista.

 

Kaltaiselleni sotien jälkeiseen demokratia- ja avoimuuskehitykseen kasvaneelle kansalaiselle on ollut kylmäävää luettavaa perussuomalaisten edustajiemme Kotiahon, Kankaanniemen ja europarlamentaarikko Hakkaraisen näköalattomat, yksinkertaiset ja vastuuttomat kannanotot yhteiskunnalliseen kehitykseen ja sen uhkiin.

Minkäänlaista käsitystä talouspolitiikasta tai sopimusten merkityksestä kansainväliselle kaupankäynnille, tieteelliselle tutkimukselle, koulutukselle ja vapaalle liikkuvuudelle en ole havainnut.

Aikamme suuret ongelmat kuten ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, sotien ja ekologisten muutosten aiheuttamat pakolaisvirrat, maapallon liiallinen väestönkasvu, työelämän muutokset, väestön ikääntyminen sekä muut haasteet loistavat perussuomalaisten puheissa poissaolollaan. Nämä ongelmat vaativat poliitikoilta laaja-alaista näkemystä, yhteistyötä, vaivaa ottaa selvää asioista ja etsiä kestäviä ratkaisuja.

Perussuomalaiset pyrkivät määrittelemään kaikki heitä arvostelevat – puoluekannasta riippumatta tai vaikka sitä ilman olevat – yhdeksi ryhmäksi, joka on “vihervasemmistoa”.

Valitettavan usein perussuomalaisten politiikkojen käyttämässä retoriikassa loukataan ja leimataan niin henkilöitä kuin ihmisryhmiäkin. Kun joku arvostelee perussuomalaisten esittämiä virheellisiä “faktoja”, kielenkäyttöä tai käsityksiä, vastaukseksi ei tule perusteluja vaan henkilöiden leimaamista ja huutoa, että “mitään ei enää saa sanoa”.

 

Perussuomalaisten umpimielisessä identiteettipolitiikassa ei kuulu mitään käsitystä kansojen historiasta.

Kansallisromanttisen ”suomalaisen” identiteetin uhkaksi esitetään kansainvälisyys, kulttuurien “sekoittuminen” ja tietysti EU, joka sitovilla direktiiveillään pakottaa meitä mm. vähentämään saasteita, valvomaan elintarvikkeiden puhtautta, estämään kapitalistisia monopoleja ja harmonisoimaan koulutusta.

Kaikkien muidenkin kansallisuuksien tavoin suomalaisuuskin on rakentunut vuosisatojen aikana asuinpaikkaa muuttavista, parempaa elämää etsivistä, sotia ja vainoja pakenevista ihmisistä ja heidän toisiinsa sekoittuneesta kulttuureistaan.

Jopa suomen kieli on muuttunut aikojen saatossa muiden kielien sanalainoista ja eri murteiden sekoittumisesta. Suomalainen elinkeinoelämä ja hyvinvointi on noussut aina silloin, kun maahamme on tullut ulkomailta niin osaamista kuin myös pääomaa.

Sotien jälkeinen Eurooppa ja EU on suuri menestystarina, jonka ytimessä on rauhan säilyminen Euroopassa.

Osittaisesta taloudellisesta epätasa-arvosta huolimatta tuo eurooppalainen projekti on nostanut miljoonia ihmisiä köyhyydestä ja orjuudesta, kehittänyt terveydenhoidon koskemaan likimain jokaista kansalaistaan, antanut kohtuullisen vapaa-ajan työläisille, päästänyt lapset pois tehdas- ja peltotöistä kouluun ja luonut kansainvälisen kauppaverkoston ilman protektionismia.

 

Tämän kehityksen on mahdollistanut tinkimätön sananvapaus, jossa kenenkään oikeutta ilmaista mielipidettään ei estetä ennakolta.

Tämä liberaalin demokratian sananvapaus on vapautta arvostella valtaapitäviä ja sietää toisinajattelijoiden mielipiteitä. Parempi huominen taataan demokratialla ja sananvapaudella, joka suojelee meitä kansalaisia vallassa olevien ymmärtämättömyyttä vastaan.

Risto Rönnberg

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.