Keihäänheitto alennustilassa

Miesten keihäänheitto on maailmanlaajuisesti todella aneemisessa tilassa. Kaksi miestä on hallinnut lajia jo vuosia ja tulostaso polkee paikoillaan - verrattuna vaikka 1990-lukuun tilanne on jopa surkea. Kiinnostavat persoonat loistavat poissaolollaan. Ylihehkutus ja yleinen vaatimustason lasku mediaa myöten aiheuttavat vanhoille keihäsjermuille myötähäpeän väristyksiä.

Eihän tietenkään ole Pitkämäen eikä Thorkildsenin vika, jos muut eivät kykene kuin silloin tällöin härnäämään. Mutta kun he itsekin, varsinkin Tero, ovat taantuneet huippuvuosistaan 2005-2006, voi kysyä, missä vika.

Keihäänheitto on Suomen urheilun pyhä instituutio, jota ei saisi arvostella. Mutta karu totuus on, että juuri nyt lajin kilpailullinen anti on yhtä vaisu ja eloton kuin rallin MM-sarja.

Ihmettelen todellisten huipputulosten puutetta ja kovien kilpailijoiden katoa. Maailman tai Suomen ennätyksistä on turha haaveilla, jo 85 metrin heitto on nykyään kova sana maailmalla. Vuonna 1996 tuon rajan ylitti lähes 20 heittäjää, nyt hädin tuskin puolisen kymmentä.

90-metrinen toisi kissankorkuisia otsikkoja ja ylistyspuheita, kun kymmenkunta vuotta sitten se oli arkipäivää esimerkiksi Aki Parviaiselle. Steve Backley kiskaisi yksissä GP-kisoissa 88 metriä, mutta "kuningas" Zelezny vastasi kahdella yli 95-metrisellä ja varmuuden vuoksi räväytti vielä 93,5-metrisen sivalluksen. Tämä vain yhtenä esimerkkinä silloisesta tasosta.

Arvokisoissakin oli huippumiehiä enemmän kuin tarpeeksi. Edellä mainittujen lisäksi mitaleista kamppailivat Makarov, Hecht, Henry, Gatsioudis, Räty, Kinnunen jne... Esimerkiksi Edmontonin MM-kisoissa 2001 vaadittiin pronssiin lähes 90 metrin kaari!

Hurjien tuloksien ja kovan kilpailun lisäksi on laimentunut myös tietty aitous ja persoonallisuus. Ennen kunnioitus kilpailukumppania kohtaan oli suurta mutta niin myös raivo toiselle häviämisestä. Kyräilyä riitti ja kirpeitäkin kommentteja sinkoili.

Nykyään kaikki ovat, ainakin viestimille, kuin parhaat kaverit. Harjoitellaan yhdessä, tietoja vaihdetaan, aina hymyillään ja melkein pussaillaan kameran edessä. Jotenkin tuntuu kuin aito miehekkyys olisi kadonnut. Haastattelijoille jupistaan valmiiksi opeteltuja fraaseja kärsivä ilme kasvoilla.

Hienompaa, vaikeampaa ja kovempaa lajia kuin keihäs on huipputasolla parhaimmillaan saa hakea, mutta nykyisellään se on pahoin väljähtynyt. Lajista puuttuu juuri nyt ns. ylikova keihäsmies, supertähti, joka näyttäisi muille kehityksen suunnan sekä uuden vaatimustason.

Keihäslegenda Matti Järvisen syntymän satavuotisjuhlaa kunnioittaen.

HEIKKI JÄRVELIN Toivakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.