Keitä ovat syrjäytyvät nuoret?

Tätä kyseli Riitta Hilden kolumnissaan (Keskisuomalainen 8.7.). Oman ammattini näkökulmasta tähän kategoriaan asettuu yläkouluikäinen, jonka tulevaisuudenkuva näyttää huolestuttavalta. Tälläinen nuori ei useinkaan ole kiinnostunut opiskelusta ja jo yläkoulussa tämä ilmenee mm. heikkoina arvosanoina ja lukuisina poissaoloina. Usein kodin tuki on heikko (esim. alkoholistiperheet) ja tukea tarvitaan runsaasti kodin ulkopuolisilta toimijoilta (esim. Opo, koulukuraattori, koulupsykologi ja/tai muut koulun ulkopuoliset tukiverkostot). Syrjäytyvällä nuorella saattaa itsellään olla myös selkeitä päihde- tai mielenterveysongelmia jo yläkouluikäisenä.

Näiden nuorten kohdalla ei ole kyse normaalista nuoruuteen kuuluvasta kapinoinnista, vaan huoli heidän kohdallaan on todellinen. Peruskoulusta lähdettyään heidän ympärillään ei ole enää samanlaista tukijoukkoa ja aikuisia, jotka seuraavat rinnalla. Syrjäytymisvaara heidän kohdallaan merkitsee yleensä sitä, että peruskoulun päätettyään he tulevat todennäköisesti jäämään yhteiskunnallisen koneiston ulkopuolelle. Sillä motivaation puutteesta ja muista mahdollisista ongelmista johtuen, ammattiin johtavat opinnot jäävät usein kesken ja työnsaantimahdollisuudet kouluttamattoman nuoren kohdalla ovat heikot. Näin ollen uhkatekijöinä ovat päihteet, masennus, rikollisuus jne. Usein kukaan ei tiedä missä nämä syrjäytyneet nuoret ovat, sillä he eivät välttämättä kuulu minkään avun piiriin. Varsinaista lukua en juuri nyt muista, mutta tälläisiä nuoria todellakin on suuri määrä.

Opekon tuella Suomessa onkin meneillään, ja jo toteutettu, useita projekteja, joiden avulla pyritään varmistamaan näiden nuorten parempi tulevaisuus. Esimerkiksi niiden nuorten kohdalla, joita varsinainen opiskelu ei kiinnosta ja joilla on mahdollisesti myös oppimisvaikeuksia, toteutetaan mm. sellaista luokkamallia, jossa opiskelu yhdistetään jo peruskouluvaiheessa ammatilliseen käytäntöön. Tällaisen pajatyöskentelyn kautta nuoren motivaatiota ja itsetuntoa saadaan usein paremmin tuettua. Näin koulussa huonosti menestynyt nuori saa käytännön osaamisen kautta arvokkaita onnistumisen kokemuksia, jolloin nuori saattaa alkaa katsoa tulevaisuuttaan erilaisin silmin.

Hilden pohtii: "Eikö siellä lasten ja nuorten kanssa varsinaista päivätyötään tekevien ihmisten parissa ole enää ketään, joka kysyisi, onko sulla paha olla?". Kyllä siellä on. Suuntaus on yhä enenevässä määrin ollut tuen lisääminen huonosti voivien lasten ja nuorten ympärille. Nykyään peruskouluissa toimii oppilashuoltoryhmä, joka pohtii ja suunnittelee tukitoimia kulloinkin tarvitsevan lapsen/nuoren, sekä vanhempien tilanteen parantamiseksi. Valitettavasti ainakin koulupsykologien kohdalla tilanne on kuitenkin se, että meitä ei ole tarpeeksi.

MARIKA NAKKILA vs. koulupsykologi Porvoo

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Henkilöittäminen on ovela ja suosittu sumutuskeino

Kaksi merkittävää ratsastajaa ja valkoiset hevoset

Otsonikato ei ollut mitään turhaa pelottelua

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Teiden suolaus on lopetettava

Sote-menojen kasvua ei torppaa mikään hallintomalli

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.