Ken on syyllisin?

Vanhusten hoitokotihoivassa ei kaikki ole kohdallaan. Kohu-uutinen on seurannut toistaan. Tunteiden kirjoa on ollut pettymyksestä suuttumukseen ja epätietoisuuteen. Suomessa, korkean elintason ja onnellisten ihmisten maassa! Miten se on mahdollista? Ja mitä nyt pitäisi tehdä?

Niin vanhuspalveluasioissa kuin muissakin tulee rikoksen tunnusmerkit täyttävät asiat tutkia ja hoitaa niin kuin rikoslaki edellyttää. Sitä työtä on jo aloitettu.

Kaikkien vanhusten hoivaan osallistuvien tahojen pitää ”konsultoida peiliä” ja kysyä siltä, olenko tehnyt omassa työssäni oikein kaiken sen, mikä on ollut minulle (työyhteisöllemme, organisaatiollemme) mahdollista. Onko vastuullamme olevat tehtävät hoidettu vai olemmeko olleet henkisesti laiskoja? Emmekö ole halunneet nähneet ongelmia ja niihin johtavia asioita? Itsekritiikki on ikävää eikä siihen saa ”Me Too”-tyyppistä kaveriseuraa. Rehelliseen itsearviointiin pitää silti kaikkien pystyä. Se on kaiken lähtökohta.

Omavalvonta ei saa olla sanahelinää eikä sisältää epärehellisyyttä arvioinneissa. Arvojen ja asenteiden pitää olla kohdallaan niin välittömässä asiakastyössä olevilla kuin heidän esimiehillään ja organisaatioiden ylemmillä tasoilla. Tämä koskee myös ostajatahoa.

Jos vanhusten ja vammaisten palvelujen ostaminen saataisiin pois kilpailutuslainsäädännön alaisuudesta, oltaisiin tilanteessa, jossa kunnat ja myöhemmin maakunnat voisivat ostaa nämä palvelut aidosti laadukasta palvelua tarjoavilta, useinkin ”kasvollisen” omistajan yrityksiltä. Kustannukset varmasti kasvavat, mutta hyvä hoiva maksaa.

Yhtenä ratkaisuna on tarjottu tarkastustoiminnan lisäämistä. Suurillakaan kontrolliorganisaatioilla ei voi taata ihmistyössä välttämätöntä inhimillistä kohtaamista, mikä on hoivan laadun keskeisiä asioita. Helppo automaatti ei hyvään hoivaan ole hoitajamitoituksen nostaminen. Suurellakin hoitajamäärällä voi tehdä epäkelpoa työtä, jos henkilökunnan ja johdon arvot ja niistä johdettu työkulttuuri eivät ole kohdallaan.

Mitäpä, jos perustaksi tuleville ratkaisuille muistaisimme tuhansia vuosia vanhan ja eri kulttuureissakin tunnetun kultaisen säännön: Tee toiselle vain sellaista, mitä tahtoisit tehtävän itsellesi. Ja lisäisimme siihen vielä: Äläkä tee sellaista päätöstä tai ohjetta, jonka kohteeksi et itsekään haluaisi joutua.

Aira Korhonen

geriatri

kansanedustajaehdokas (kd.)

Laukaa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lasten oikeus sosiaalityöntekijään

Keskustan kupla

Lyhyet

Potilas ensin, entä henkilökunta?

Lyhyet

Onko Peukkula Jyväskylän oma tyyli?

Odotetaan nyt tuloksia ensin!

Lyhyet

Nova – kallis kulissi?

Suomessa pankki voittaa aina

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.