Ken on syyllisin?

Vanhusten hoitokotihoivassa ei kaikki ole kohdallaan. Kohu-uutinen on seurannut toistaan. Tunteiden kirjoa on ollut pettymyksestä suuttumukseen ja epätietoisuuteen. Suomessa, korkean elintason ja onnellisten ihmisten maassa! Miten se on mahdollista? Ja mitä nyt pitäisi tehdä?

Niin vanhuspalveluasioissa kuin muissakin tulee rikoksen tunnusmerkit täyttävät asiat tutkia ja hoitaa niin kuin rikoslaki edellyttää. Sitä työtä on jo aloitettu.

Kaikkien vanhusten hoivaan osallistuvien tahojen pitää ”konsultoida peiliä” ja kysyä siltä, olenko tehnyt omassa työssäni oikein kaiken sen, mikä on ollut minulle (työyhteisöllemme, organisaatiollemme) mahdollista. Onko vastuullamme olevat tehtävät hoidettu vai olemmeko olleet henkisesti laiskoja? Emmekö ole halunneet nähneet ongelmia ja niihin johtavia asioita? Itsekritiikki on ikävää eikä siihen saa ”Me Too”-tyyppistä kaveriseuraa. Rehelliseen itsearviointiin pitää silti kaikkien pystyä. Se on kaiken lähtökohta.

Omavalvonta ei saa olla sanahelinää eikä sisältää epärehellisyyttä arvioinneissa. Arvojen ja asenteiden pitää olla kohdallaan niin välittömässä asiakastyössä olevilla kuin heidän esimiehillään ja organisaatioiden ylemmillä tasoilla. Tämä koskee myös ostajatahoa.

Jos vanhusten ja vammaisten palvelujen ostaminen saataisiin pois kilpailutuslainsäädännön alaisuudesta, oltaisiin tilanteessa, jossa kunnat ja myöhemmin maakunnat voisivat ostaa nämä palvelut aidosti laadukasta palvelua tarjoavilta, useinkin ”kasvollisen” omistajan yrityksiltä. Kustannukset varmasti kasvavat, mutta hyvä hoiva maksaa.

Yhtenä ratkaisuna on tarjottu tarkastustoiminnan lisäämistä. Suurillakaan kontrolliorganisaatioilla ei voi taata ihmistyössä välttämätöntä inhimillistä kohtaamista, mikä on hoivan laadun keskeisiä asioita. Helppo automaatti ei hyvään hoivaan ole hoitajamitoituksen nostaminen. Suurellakin hoitajamäärällä voi tehdä epäkelpoa työtä, jos henkilökunnan ja johdon arvot ja niistä johdettu työkulttuuri eivät ole kohdallaan.

Mitäpä, jos perustaksi tuleville ratkaisuille muistaisimme tuhansia vuosia vanhan ja eri kulttuureissakin tunnetun kultaisen säännön: Tee toiselle vain sellaista, mitä tahtoisit tehtävän itsellesi. Ja lisäisimme siihen vielä: Äläkä tee sellaista päätöstä tai ohjetta, jonka kohteeksi et itsekään haluaisi joutua.

Aira Korhonen

geriatri

kansanedustajaehdokas (kd.)

Laukaa

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Isot ja pienet asiat sekaisin

Lyhyet

Lyhyet

Influenssarokotuksesta vapaaehtoinen terveydenhoitoalalla

Virheellinen metsäveroväite SDP:stä

Lasten ja nuorten hätään pitää vastata

Poliittiset intohimot ajoivat ammatillisen otteen ohitse

Jyväskylä on nostettava MAL-sopimusten piiriin

Lentämiselle pitää säätää isot verot

Koulut mukaan ilmastotyöhön

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.