Ketkä tässä hourupäitä ovat?

"Tuntematon potilas" on jo vanha näytelmä. Nyky-hektiseen makuun sen replikointi selittelee pitkään ja perusteellisesti, mikä mm. venyttää ensimmäisen näytöksen liian pitkäksi.

Mutta näytelmää esitetään jatkuvasti hyvällä menestyksellä. Suosio selittyy teoksen ikivihreällä ajankohtaisuudella. Valitettavasti esimerkiksi parlamentaarinen demokratiamme toimii edelleen vuosikymmenestä toiseen kankeasti, hitaasti, epärehellisesti ja röyhkeimpien ehdoilla. Näennäinen asiantuntijuus, vallanhimo ja omaneduntavoittelu eivät totisesti ole kadonneet mihinkään sitten näytelmän kantaesityksen.

Tarinahan on herkullinen: omahyväinen poliitikko joutuu hullunhauskan sekaannuksen vuoksi viikoksi mielisairaalan suljettujen ovien kahvattomalle puolelle, kokemaan nuijimiensa päätöksien seurauksia käytännössä.

Vaikka näytelmästä siis olisi ollut syytä pyyhkiä koko joukko repliikkejä, Ainolan satavuotiaan kesäteatterin näyttelijäensemble selviää sekoilusta sutjakasti. Olisivatpa tapahtuneet voineet edetä yhtä räväkästi kuin alun näyttämölletulo tapahtui! Joutuiko ohjaaja mahdollisesti kunnioittamaan kirjailijan tekstinpyyhkimiskieltoa?

Oli miten oli, esitys tarjosi paljon hykerryttävää irvailua lautakuntatyöskentelyn ilmiöistä. Yleensähän juuri se ainoa jäsen, joka myöntää heikot tietonsa päätettävästä asiasta, on parhaiten selvillä sen ongelmista…

Näyttelijät luovat jokainen karrikoidun tyypin aivan antaumuksellisesti, kuten komediaan sopii. Kokenut, äidillinen, mitään kavahtamaton Lempi-hoitajatar (Niina Lampela) muhkeine takamuksineen herättää luottamusta - hänen ja mainion "luottohullun" Euroopan keisarin (Oiva Sinisalo) välillä vallitsee ymmärtävä ystävyys. Näyttelijä jaksaa pitkän hoidokki-terapeutin roolinsa ihailtavasti.

Tärkeilevän maisteri Heppasen (Kari Otollinen) voi löytää joka instanssista tekemästä nollatutkimusta ja viemästä aikaa ja varoja laitoksen varsinaisesta tehtävästä. Helviira Hackalenin esittäjällä (Anne Hooli) lienee ollut hauskaa piirtäessään kuvaa joka lautakunnan Rouva Suorasuusta, joka ei puheenvuorojaan paljon pyytele.

Kokousjyrä Lauri Egolin (Pekka Kinnunen) onnistuu tyyppinä täsmälleen. Egolin heiluttaa huolettomasti nuijaa asiasta toiseen, on täynnä itseään ja asiantuntemustaan. Hermostunut säntäily ja melkein vaarallisen näköinen heittäytyminen sekä vivahteikas ilmehdintä kuvaavat hyvin korkeuksistaan mielisairaalan hoidokin asemaan tipahtaneen eliittiherran tuntoja. Rooli on epäilemättä raskas. Vallankin pitkän loppukohtauksen samalla "kaaharivaihteella" ajaminen hengästyttää jo katsojaakin.

Koko joukkuetta katseli huvikseen. Varovaisesti sieltä täältä lyhennettynä Tuntematon potilas olisi ollut Ainolan kesänäytelmänä herkullista yhteiskunnallista parodiaa. Tällaisenaankin se herättää ajatuksia: niinsanotut viisaat päätökset ja päättäjät ne vasta hulluilta tuntuvat.

RAUNI VIRTANEN harrastajateatteriohjaaja Karvia

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Punamultabudjetti kasvattaa ostovoimaa

Vastuu ja politiikka

Todistusvalinta ei vanhoja ylioppilaita muistele

Halpatyö kelpaa – ja silti sitä voi surutta moittia

Muutetaan maailmaa!

Lyhyet

Lyhyet

Uusi sairaala Nova raiteilleen

Ilmastonmuutos saadaan vielä kuriin yhteisvoimin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.