Kirkkopuistosta kulttuurikeskus

Parkkihallin rakentamista koskeva keskustelu on loppusuoralla, kaupunginvaltuusto päättää asiasta maanantaina. Viimeistään tässä vaiheessa on selvitettävä, mikä on kaupungin todellinen etu, ja nimenomaan pitkällä tähtäimellä.

Kaupungin virkamiesjohto ansaitsee sulan hattuunsa nykyaikaisen linja-autoterminaalin rakentamisesta ja joukkoliikenteen virtaviivaistamisesta Vapaudenkadulla.

Toinen sulka Yliopistonkadun uudesta ilmeestä, sen valoisasta avartumisesta. Uuden suur-Jyväskylän muodostamisesta tarjoan toimijoille sulkia intiaanipäällikön juhlapäähineen verran.

Mutta parkkihallin rakentamista pidän suurena erehdyksenä. En lähde toistamaan niitä lukuisia argumentteja, joita parkkihallia vastaan on esitetty.

Mikä on totuus? Se, että parkkihallia tarvitsee SRV: n ideoima kauppakeskus. On kysymys asiakkaiden parkkipaikoista. Tähän perustuu kaupungin ja mainitun toimijan epäpyhä allianssi, joka kaikin keinoin pyrkii kävelemää laajan kansalaismielipiteen yli. Mielestäni nuorisojärjestöjen protestiin tulisi suhtautua erityisen vakavasti, tulevaisuus on heidän.

Turun parkkihalliväännöstä kansalaisaktivisti Jonas Biström totesi MOT-ohjelmassa:

"Mää näkisin hankkeen luonteen sellaisena, että se ei mitenkään lähde siitä, että mikä ois kaupungin paras. Vaan että se lähtee siitä, että tietyt tahot haluaa sen ja sitten se koetetaan pukea sellaiseen kaapuun, että se olis kaupungin parhaaksi."

Tämä näkemys tulee lähelle omaani. Millaisia rahan ja vallan välisiä kytköksiä asiaan liittyy, pystyn vain arvailemaan. Tässä ovat vastakkain yhtäältä kaupalliset arvot, ts. rahan valta ja toisaalta ympäristölliset arvot, joihin sisällytän kulttuurimiljöön ja terveellisen elinympäristön sekä näiden vaalimisen.

Hurmioituneen Sami Lotilan mukaan "parkkihallissa on ihana rahan tuoksu". Tätä tuoksua en ihannoi. Toiveeni on, että jokaisen päättäjän lähtökohta olisi aidosti kaupungin parhaaseen tähtäävä.

Kun parkkihallihanketta on viety eteenpäin, on tarvittu lumetta.

Lumetta on väite parkkipaikkojen tarpeesta. Niiden ympärivuorokautinen käyttöaste on luvattoman alhainen. Viimeistään kellon ympäri auki oleva Sokoksen uusi, kohtuuhintainen parkkitalo poistaa esitetyt tarpeet. Vaatimus elävästä keskustasta on sekin lumetta, koska Jyväskylän keskusta elää ja voi hyvin. Myös puhe Paraatiaukion alle rakentamisesta on samaa lumetta. Ikään kuin sotiemme muistomerkkien tienoo olisi jotenkin vähäarvoisempaa aluetta kuin kirkkomaa.

Lukijat ja arvoisat päättäjät: Kuvitelkaa! Kuvitelkaa tilannetta pitemmälle. Millaisena Kirkkopuisto näyttäytyy esimerkiksi 40 vuoden kuluttua? Kumpi on tulevaisuuden visiona houkuttelevampi, konserttitalo vai hotelli- tai kauppakeskusvaihtoehto? Kumpi välittää kuvaa Suomen Ateenasta, kulttuurikaupungista, jollaisena toivoisin Jyväskylän myös tulevaisuudessa esiintyvän?

Korostan toistamiseen ratkaisun peruuttamattomuutta. Luokaamme Kirkkopuiston ympärille aidosti kulttuurinen miljöö. Kauppakeskuksia syntyy kuin sieniä sateella. Kulttuurikeskuksia? Hyvä jos yksi vuosikymmenessä!

ERKKI LAAKSO KT, yliopiston lehtori (emeritus) Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.