Kissataide elähdytti maakunnan 1980-lukua

Jo yli 30 vuotta on kulunut 1980-luvun pirteistä vuosista keskisuomalaisen kuvataiteen kentällä. Erikoinen ilmiö on kissataiteen tulo Kari Alosen, Frans Toikkasen ja Seppo Tammisen töiden myötä.

Kari Alosen kohdalla kivikissat ovat koko myöhemmän kivi-, valo- ja rautataiteen pohjana. Alonen on luonteeltaan rehellinen kaikessa tekemisessään, ja hänen julkiset veistoksensa ovat nousseet julkisuuteen ei vain Helsingin seudulla, Jyväskylässä ja taiteilijan kotiseudulla Palokassa, vaan myös ulkomailla (EU-kriittiset työt Benelux-maissa).

Saarijärveläisen Frans Toikkasen mustavalkoisissa grafiikanvedoksissa seikkailevat kollikissat häntä pystyssä.

Eteläsuomalaisen Seppo Tammisen kissat taas ovat mustavalkoisia ja suurisilmäisiä otuksia. Kollaasitekniikalla toteutetut kissakuvat toivat paljon kävijöitä galleria Siriukseen, joka eli nousukauttaan 1980-luvulla.

Kari ja Samuli Alonen tuntuvat korvaavan aukon, joka syntyi Anne Alhon ja Harald Karstenin edesmenon jälkeen. Alhon ja Karstenin rautaveistoksia löytyy muun muassa Kuokkalan kartanosta.

Kauko Sorjonen on mesenoinut Sonja Vectomovan taidetta. Hänen työnsä ovat kauniisti esittäviä ja kullattuja. Uusia Sonja Vectomovan töitä kohtaa lähes jokaisella kartanossakäynnillä.

Tunnetut jyväskyläläiset taiteilijat suhtautuivat joskus kriittisesti Keskisuomalaisen tapaan uutisoida kulttuuriasioita. Kaivattiin entistä enemmän syvempiä uutisia.

Ratkaisevalla paikalla sekä taiteilijoiden keskuudessa että kriitikkona oli yksi ja sama yksilö. Moni ongelma ratkeaisi, jos kriitikoita olisi useampia – niin kuin käytäntö on ollut musiikin puolella jo kauan.

Kulttuuritoimittaja on usein monien ristivetojen keskellä. Tuntuu kuin taiteilijat ja kulttuuripäättäjät kiipeäisivät toimitukseen asti neuvojaan antamaan. Esimerkiksi kuvataiteilija Ulpu Ilasmaa antoi kipakkaa satikutia ollessaan Kesän puheenjohtaja vuosikymmenen puolivälissä. Syynä oli se, että toimitus oli unohtanut julkaista yhden Kesä tänään -buffin.

Itse ihmettelen, ettei jyväkyläläistä kuvataiteilija Bruno Maximusta ole huomioitu, vaikka hän on pitänyt näyttelyitä muun muassa New Yorkissa, Moskovassa ja Rio de Janeirossa, ja vaikka hänen töistään on painettu postimerkkisarja ja upea kirja.

Bruno esitteli viimeaikaisia töitään synnyinkaupungissaan kaksi vuotta sitten. Kirjoitin hänestä jutun kuvineen ja lähetin sen lehteen. Tom of Finlandin pornokuvat kelpasivat, eivät Brunon hauskat kuvat.

Intendentti Erkki Fredrikson osoitti taidevainuaan vuosia sitten nostaessaan Bruno Maximuksen teokset Keski-Suomen museon näyttelyyn.

Jukka Komppa

fil.tri

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet: Kierrätys- ja uusiutuvat luonnonvarat on pop in! Missä viipyy puukorinenauto, fillareita on jo?

Mielipide: Jyväskylä kehittyy – vai kehittyykö?

Mielipide: Rapautuuko lukion yleissivistävyys?

Aamu Korpilahdella. Kuva: Matti Pietinen

Lyhyet

Lyhyet

Pyöräilijät, bussit ja liikennesäännöt

Mitä tuli ostettua?

Ohjaamoon nuori voi tulla myös vanhemman kanssa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.