Kohennetaan vesiensuojelun tasoa

Uudistuvan kemiallisen biometsätalouden tärkein vesiensuojeluhaaste on estää lisääntymishäiriöiden jatkuminen ja synty kaloissa ja muissa vesieläimissä. Äänekoskella ei vanha eikä uusikaan BAT-teknologia tähän riitä, ja myrkyllisyyskuorma jää seurantamittausten ulottumattomiin.

Ympäristöhallinnon lupa kuormittaa vähän ja jatkuvasti ei ennenkään ole ollut suojelun tae, kun tutkitaan pitkällisiä ekotoksisuusvaikutuksia. Mikään ei nykyään estä tekemästä paremmin – samalla rahalla.

Metsäteollisuuden vesipäästöt muuttavat aina kalastoa. Se on tarpeettomasti hyväksytty, asiaa on ruvettu pitämään normaalina. Vaikka lajiston herkät lajit vaihtuvat jätevesiä sietäviksi, kestävätkin kärsivät vaurioituneesta hormonijärjestelmästä, joka puolestaan säätelee lisääntymisterveyttä.

Kukin laji toimii omassa ikkunassaan suhteessa hormonihäiritsijöiden pitoisuuteen, seosvaikutukseen ja ajankohtaan. Yhteydet ovat kokemusperäisiä ja hyvin monimutkaisia. Ja ne on helppo kieltää. Yhtä ja tehtaasta toiseen samaa vaikutusmekanismia ei ole. Vesien pilaamiskielto niin, että hyväksytään lisääntymistoksisuus ekosysteemissä ei saisi olla sallittua.

Nousevat uhat näkyvät jätevesien laadussa, jota voi muuttaa, mitata ja seurata ennen vesiin laskemista. Jätevesien laadulle on aika määritellä lisääntymis- ja hormonitoksisuuden katto. Kuten tarkoituksellisesti prosessiin lisättäville kemikaaleille tehdään. Moderneja ja edullisia mittavälineitä päästölupien kylkeen on.

Rahallisten kalatalousmenetysten korvaaminen ei luontoa juuri auta. Vaikka kuolleita kaloja ei havaita, eläinten elinikäinen terveys poikkeaa ja horjuu monin tavoin.

Tunnettujen puuperäisten hormonihäiritsijäaineiden kuormitus on tosiasia ja jatkuvaa. Niitä ei räätälöimätön puhdistus poista, vaikka tekniikka osattaisiin. Eikö haitta lisääntymiselle lainkaan ihmisiä kammoksuta? Paitsi jos se kohdistuu omaan lajiimme.

Tutkimustieto suurista metsäteollisuusmaista on ryöpsähtäen kasvanut siitä kun vesiensuojelun perustaso Äänekoskella rakennettiin vuonna 1985, minkä jälkeen veden laatu silloisten lupaehtojen valossa alkoi nopeasti kohentua.

Laimennusvettä päästöille virtasi kahta kautta, Saarijärven ja Keiteleen suunnasta. Äänekosken reitin ekotoksikologisen tilan palautuminen vei silti yli 20 vuotta. Myrkkypitoiset sedimentit ovat siellä yhä, myös ennen vuotta 1985 tuotetut.

Uusi ympäristölupa jatkaa järvenpohjien kuormittamista haitta-aineilla, sedimenttien pilaamista. Jos järven sedimentti on sairas, koko järvi on sairas. Sedimentit eivät ole lisääntymismyrkkyjen hauta.

Lupaprosessin laatu ja ympäristönsuojelun taso on liikaa ulkoistettu kaikelle kansalle. Toimivaltainen viranomainen tekee ensisijaisesti kuten ennenkin, elleivät ympäristöjärjestöt ja kansalaisaktiivisuus häiriköi.

Myös lupa- ja valvontaviranomaisten tulisi seurata tutkitun tiedon kehitystä. Jos työvoima ei tähän riitä, tutkijayhteisö auttanee. Vertaileva endokrinologia ja ekotoksikologia ovat esimerkki yhteistyöhön haastavasta sisällöstä.

Monitulkintaiset seuranta­sarjat ovat toiminnanharjoittajan intresseissä, mutta syvempääkin strategista tietoa uusista tunnistetuista riskeistä on. Uusia haasteita ei biotuoteteollisuuskaan päästölupiin tuputa.

Lyhytkestoisen liiketalouden vinkkelistä on ymmärrettävää, että ympäristövastuun asioista ei kannata tietää tai viisastella liikaa. Silti on aika kohentaa vesiensuolelun tasoa huomioimalla eläinkroonikkojen elämä. Parempi vesiensuojelun aika metsävarojemme käytön uudelle tulemiselle voi ponnistaa Äänekoskelta. Kemikaalien ja myrkyllisyyspäästöjen ympäristö- ja terveyshaitat on aina syytä välttää ennakolta.

Aimo Oikari

professori emeritus (ympäristö-

Toivakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lukijan kuvaHiiripöllö Seppälänkankaalla. Kuva: Ari Masalin

Kuka lopulta kerää rahat vappusatasiin?

Tulevaisuus vaatii tekoja

Haasteina oppilasmäärä ja kiinteistön soveltuvuus

Lukijan kuvaJääbaletti Armisvedellä. Kuva: Erkki Mäkelä

Lukijan kuvaJään monet muodot. Kuva: Seppo Keskinen

Lukijan kuvaTalviturkki ja kesäturkki. Kuva: Matti Manninen

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.