Kohtaaminen isänä voi joskus olla vaikeaa

Oletko päihteitä käyttävän miehen kohdatessasi koskaan kysynyt, onko hänellä lapsia? Mitäpä jos ensi kerralla kysyisit?

Melko usein tapaamamme päihderiippuvaiset isät ovat itse jääneet lapsuudessa ilman hoivaa, turvaa ja läsnäoloa tai joutuneet muutoin kaltoin kohdelluiksi. Itsetunto on murrettu psyykkisesti ja fyysisesti jo lapsena.

Nuoruusiässä henkisen vahvuuden ja kyvyn sanoa ”ei” puuttuessa voi ajautua päihdemaailmaan. Itsetunnon ongelmat ovat usein vaivanneet myös omien lasten synnyttyä – hyvän isän mallin puuttuessa on koettu, ettei ole löydetty paikkaa isänä ja tasa-arvoisena vanhempana. On jääty sivullisena seuraamaan oman perheen elämää.

Erotilanteessa on väistytty vanhemmuudesta, koska on ajateltu, että ei ole oikeutettu vanhemmuuteen ja lapsen on parempi ilman isää. Huonon itsetunnon ruokkiminen jatkuu, kun eron jälkeen haetaan lohtua päihteistä.

Ikävän usein päihteiden käyttö ajautuu tilanteeseen, jolloin jo sunnuntai-iltana lasten palattua ensisijaisen huoltajan luo paikataan lasten jälkeensä jättämä tyhjiö ja ikävä korkkaamalla pullo lohduksi.

Ympäristö katsoo miestä perheensä pettäjänä ja lapsensa hylkääjänä. Lohduton kuva, mutta usein todellisuutta.

Isällä on joka tapauksessa merkitystä lapsen elämän kululle, olipa hän läsnä tai ei.

Läsnä olevalla, päihteiden käyttönsä hallitsevalla ja välittämisen osoittavalla isällä on suuri positiivinen merkitys lapsen kehitykselle. Tämä tieto on isille merkityksellinen, koska lähtökohtaisesti jokainen vanhempi haluaa lapsilleen parasta.

Tärkeintä on kohtaaminen isänä – ei päihteiden käyttäjänä. Isä-identiteetin vahvistaminen on työskentelyn perusta.

Ihmisen identiteetti rakentuu vuorovaikutussuhteissa. Yksilö määrittää itsensä sen kautta, miten sosiaalinen ympäristö määrittää yksilön.

On siis merkitystä, miten me – ympäristö – kohtaamme isän, päihdeongelmaisena vai isänä. Isänä kohtaamisen ja isä-identiteetin vahvistumisen myötä yleensä myös käyttäytyminen muuttuu. Lapset tulevat ajattelun keskiöön ja lapsen edun tavoittelu alkaa ohjata isän arvoja, päämääriä, valintoja ja toimintaa.

Isä-identiteetin vahvistumisessa vertaistuella on iso merkitys. Erityisesti isä -projektin yksi tärkeimmistä tehtävistä on luoda mahdollisuuksia isäkeskustelulle paikoissa, joihin se ei luontaisesti ole kuulunut.

Muiden, samassa elämäntilanteessa olevien isien kohtaaminen ja yhdessä keskustelu auttaa selkeyttämään toisten kokemusten kautta myös omaa tilannetta. Yksi vertaisryhmätoiminnan tavoite on asennemuutos, jolla saavutetaan parempi elämänhallinta.

Isäryhmissä isyyteen ja päihteiden käyttöön liittyen on tehty tärkeitä huomioita:

”Lapsen näkökulmasta oppii ajattelemaan ja katsomaan asioita. Ryhmässä tuli ajatus, ettei olekaan niin paha isä. Tuli esille, että on olemassa toivoa, mahdollisuuksia ja keinoja, tulevaisuus on itsestään kiinni.”

Lapsen näkökulman ja edun tavoittamisessa, isänä vahvistumisessa ja oman vastuun ymmärtämisessä on avaimet hyvään isyyteen.

Kaisa Ovaskainen

Erityisesti isä -projekti

Kehittämiskeskus Tyynelä

Kuopio

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Muutto ja muutos

Seurakunta ja tilakiistat

Lyhyet 23.5.

Lyhyet 23.5.

Kuntien verkkoyhtiön tervehdyttämisen haasteet

Tarvitsemme EU:ta

Kansankirkon leipä on mautonta

Lyhyet 22.5.

Lyhyet 22.5.

Maisemamme on nyt pelkkä muisto

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.