Kohti maakunnallista terveydenhuoltoa

Seppo Kahilainen kritisoi kirjoituksessaan (Keskisuomalainen 29.1.) terveydenhuollon maakunnallista mallia peräänkuuluttaen terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Vaaleilla valittavat edustajat johtavat hänen mielestään byrokratian lisääntymiseen ja heikentävät kunnallista demokratiaa.

Kuinka paljon kuntien pakkoraossa tehdyt viimeaikaiset päätökset ovat vahvistaneet kansanterveyttä ja sosiaalista hyvinvointia ja mikä on niiden todellinen päätösvalta terveyspolitiikassa ylipäätään? Terveyden ja hyvinvoinnin ennen pitkää kalliiksi käyvää epätasa-arvoa ja kansanterveyden kestävyysvajetta on päinvastoin johdonmukaisesti syvennetty.

Tietysti maakunnallinenkin terveyspolitiikka on vaikeaa, jos hallitus heikentää jatkuvasti päätöksillään kansanterveyden perusedellytyksiä kasvattamalla tuloeroja. Suomessa tulotaso vaikuttaa vastaanotolle hakeutumiseen jo enemmän kuin USA:ssa. Potilaan oma maksuosuus on meillä jo Euroopan toiseksi korkein jne.

Kunnissa on sitten tehty "likaiset työt" ja päädytty tekemään kansanterveyttä heikentäviä ratkaisuja. Rajallisia resursseja on luovutettu markkinoille ja etääntyville sijoittajille.

Perusterveydenhuollon osuus suhteessa erikoissairaanhoitoon on päästetty vinoutumaan.

Järjestelmä on antanut mahdollisuuden siirtää kustannuksia muille tahoille kokonaishyödystä enemmän välittämättä. Esimerkiksi jonojen lyhentäminen vapaaehtoisesti ei kannusta, kun pitkittyvän sairasloman maksaa toinen taho; velvoitettu säästö omassa "kustannusyksikössä" toteutuu, jos potilas saadaan siirretyksi toisen vaikkapa kalliimman paikan vastuulle.

Lyhytnäköisen niukkuusohjauksen on annettu rapauttaa tavoitteellista terveyspolitiikkaa ja työilmapiiriä.

Nämä esimerkit riittänevät osoittamaan, että meillä ei voi olla varaa olla etsimättä vaihtoehtoja tälle kehitykselle, joka on ajamassa julkisen terveydenhuoltojärjestelmämme systemaattisesti markkinoiden raadeltavaksi.

Tavoitteena on oltava rakennemuutos, joka perustuu tietoon ja osaamiseen, jossa sukupolvien yli ulottuvat kansanterveystavoitteet eivät vaarannu voitontavoittelusta eivätkä yksittäisten kuntien vuosibudjettien tai vaalikausienkaan kiistelyistä, vaan valtion rahoituksella on iso rooli.

Muutoksen on ulotuttava kattavasti ja tasa-arvoisesti neuvolapalveluista aina erityistason palveluihin. Sen poliittinen ohjaus ei saa tapahtua kabineteissa eikä rajoittua oman kunnan maksuosuuden minimointiin.

Kysymys on palvelutoiminnasta - ei kuntien oikeuksista, vaan kansalaisten oikeuksista.

SIRPA MARTINS kansanedustajaehdokas (vas.) maakuntavaltuutettu Äänekoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lapset ja naiset turvaan al-Holista

Hätähuuto psykiatrisesta sairaanhoidosta Jyväskylässä

Lasikatot pitääkin rikkoa; näkökulma muuttuu

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Viisikko jatkaa seikkailujaan

Turpeen poltto pitää lopettaa nopeasti

Perussuomalaiset valmiita vastuunkantoon

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.