Koko vasemmiston vai sosialidemokratian kriisi?

Tero Karjalaisen (Ksml 29.1.) mukaan vasemmistolta ovat sekä ideat, yhteiskunta-analyysi että kannattajat hukassa. Todisteeksi hän nosti vasemmiston presidenttiehdokkaiden yhteiskannatuksen alhaisuuden 12,2 prosenttia. Sille hurraavat kieltämättä vain porvarit. Pari reunahuomautusta.

Kun puhutaan vasemmiston kriisistä, tarkoitetaan käytännössä sosialidemokraattisia puolueita. Tämä ilmenee myös Karjalaisen jutusta.

Sosialidemokraattien kannatus on romahtanut monissa maissa, myös Suomessa. Jonkinlainen virkamiesmäisen harmaa jähmettyneisyys on jo pitkään ollut ominaista sosialidemokratialle.

Uusia aatteellisia avauksia on saanut tikulla kaivaa, ellei sitten sellaiseksi lasketa blairilaista kolmannen tien labourismia. Sekin ajautui käytännössä konkurssiin ja Irakin sodan sotkuissa amerikkalaisen uusoikeiston kuolemansyleilyyn.

Sosialidemokratia ei kuitenkaan ole koko vasemmisto. Muualla vasemmistossa, usein valtamedian mielenkiinnon ulottumattomissa, on jo vuosia harjoitettu vireää keskustelua ja uudenlaisen vasemmistolaisen yhteiskunta-analyysin hahmottamista. Näille punavihreille vasemmistolaisille ei perinteinen sosialidemokraattinen tai kommunistinen yhteiskunta-analyysi enää riitä. He haluavat päivittää vasemmistolaisen ajattelun 2000-luvulle.

Tälle uudelle vasemmistolle pätkätyöläisten aseman parantaminen, perusturvan radikaali uudistaminen, valuutansiirtovero, ympäristökysymykset, globaalin epätasa-arvon ja sen aiheuttajan uusliberalistisen politiikan eliminoiminen, demokratian syventäminen ja monet muut ajan ilmiöt ovat jokapäiväistä pohdiskelua.

Tälle osalle vasemmistoa on myös ajat sitten selvinnyt, ettei perinteinen luokka-analyysi riitä vaan se kaipaa päivittämistä. Luokkayhteiskunta ei ole Suomesta koskaan kadonnutkaan. Sen ilmenemismuodot vain ovat muuttuneet, mikä on jäänyt myös osalta perinteistä vasemmistoa huomaamatta.

Vasemmiston tila ei siis ole niin toivoton kuin Karjalaisen kirjoituksesta voisi päätellä. Siitä todistaa punavihreiden vasemmistopuolueiden kannatusnousu eri puolella Eurooppaa. Vasemmistoliitonkaan kannatus ei viime jytkyvaaleissa romahtanut (joskaan ei noussutkaan). Myös yliopistomaailmassa ovat punavihreät ryhmät (ne kuuluisat vassaripaskiaiset) lisänneet koko ajan kannatustaan. Eivätkä sosialidemokraatitkaan vielä ole sanoneet viimeistä sanaansa.

En halua kokonaan kiistää Karjalaisen kolumnin kantavaa ajatusta vasemmiston kyvyttömyydestä ottaa haltuunsa yhteiskunnallista aloitetta. Vasemmisto on yhä puolustuskannalla ja menettänyt uskottavuuttaan uudistusvoimana. Se on karu totuus. Ja tämä on tapahtunut tilanteessa, jossa uusliberalistisen politiikan aiheuttama talouskriisi on kaikessa karuudessaan paljastanut sääntelemättömän kapitalismin seuraukset.

Feeniks-lintu voi kuitenkin nousta tuhkasta, jos vasemmiston onnistuu selvittää itse itselleen, miksi sitä yhä tarvitaan paremman maailman rakentamiseksi. Se työ on jo pantu alulle osassa vasemmistoa.

Jarmo Ritanen

kaupunginvaltuutettu (vas.)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Kaukolämmön kilpailukyvystä huolehdittava

Mielipide: Liikenteeseen saatava ennakoivaa silmäpeliä

Mielipide: Tasa-arvo ei ole kehollista

Lyhyet

Lyhyet

Korona vallan välineenä?

Mielenterveys- palvelut nyt tiukassa

Asunto-osakkeiden siirrot on tutkittava

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.