Konsulttijargon asettaa viestintäalan outoon valoon

Markkinointiviestinnän Toimistojen Liiton toimitusjohtaja Tarja Virmala kommentoi (Ksml 13.3.) päätoimittaja Pekka Mervolan (Ksml 3.3.) viestintäkriittistä kolumnia. Virmalan kirjoitus puolusti viestintäalaa kuitenkin hieman kummallisesti.

Virmalan kirjoitus oli kuin suoraan jostakin kehnohkosta johtamisen- tai viestintäalan konsulttikirjasta. Sitä puuttui järkevä kriittisyys omaa alaa kohtaan.

Virmala aloittaa, että ”viestintä ei ole maineen kiillottamista tai asioiden muokkaamista joksikin muuksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat”, syyllistyen itse tällaiseen muokkaukseen koskien omaa alaansa. Hän antaa viestintäalasta pelkän ihannekuvan, unohtaen todellisuuden monimutkaisuuden ja monitulkintaisuuden.

Kirjoituksessa esitetään, että ”toimittaja on aina kiitollinen, jos saa organisaatioista tarvitsemansa tiedot nopeasti ja selkeinä”. Näin ei tietenkään voi eikä saa olla.

Toimittajan tulee suhtautua organisaatioilta tulevaan informaatioon kriittisesti, eikä alistua hihnassa talutettavaksi kuten kuuluisa pässi. Tämä siksi, että organisaatioilta tuleva informaatio on suodattunut moneen kertaan ja se luonnollisesti palvelee ensisijassa organisaation intressejä.

Selkeäkin informaatio voi olla hyvin värittynyttä tai käsityksiä haluttuun suuntaan ohjaavaa, koska viestintä on aina myös vallankäyttöä.

Siinä organisaatioviestinnän todellisuudessa, jota siis Virmalan kirjoitus ei heijasta, esimerkiksi monimuotoinen manipulaatio on keskeinen elementti. En väitä, että kaikki organisaatiot pyrkisivät aina ja vain vääristämään tai valehtelemaan viestinnässään, mutta viestintää on monenlaista ja se palvelee moninaisia tarkoituksia.

Siksi viestinnän vastaanottajan, olipa se toimittaja tai muu yleisö, on osattava suhtautua informaatioon kriittisesti. Tämä tarkoittaa, että vastaanottaja ymmärtää viestien syntyyn vaikuttavat tekijät.

Nykypäivänä on naiivia olettaa Virmalan tavoin, että ”asiat tulevat ymmärretyiksi sellaisena kuin ne ovat” tai ”...jonka (organisaation sisäisen viestinnän) seurauksena kaikilla on yhteisestä päämäärästä yhteinen mielikuva”.

Organisaatioviestinnän todellisuus, mikä se sitten lopulta lieneekään, koostuu hyvin monenlaisista tulkinnoista, jotka voivat olla hyvinkin ristiriitaisia keskenään.

Käsitykset organisaatioiden todellisuudesta riippuvat puhujien asemasta ja ovat monin tavoin erilaisten intressien värittämiä.

Vastaamalla Mervolan kriittisen puheenvuoroon konsulttijargonilla Virmala asettaa viestintäalan asiantuntemuksen kyseenalaiseen valoon.

Viestinnän ammattiaitoa ja viestintäalaa yleensä tietenkin tarvitaan, mutta sen täytyy kyetä tuottamaan myös kriittistä itseymmärrystä. Asiantuntijuudesta ei voi puhua eikä sitä voi syntyä millekään ammattialalle ilman myös itseen kohdistuvaa kriittistä katsetta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.