Kontrollipolitiikan pitkä linja

Jukka

Yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpito kuuluu kaikkien valtioiden perustehtäviin demokratioista diktatuureihin. Rikosoikeudellinen sääntely ja kontrollia (valvontaa) harjoittavien viranomaisten toiminta ovat tärkeimpiä kontrollipolitiikan keinoja.

Kontrollipolitiikan historiassa voidaan erottaa useita suuria murroksia. Modernin maailman näkökulmasta tärkein niistä osui valistuksen ja Ranskan suuren vallankumouksen (1789) aikakaudelle. Tuolloin rikosoikeudellista kontrollia lievennettiin tuntuvasti. Kuoleman- ja ruumiinrangaistusten käyttöä vähennettiin ratkaisevasti ja oikeusvaltioon kuuluvia oikeusturvaperiaatteita tuotiin lainsäädäntöön.

Muutoksen taustasyy oli yhteiskunnan demokratisoituminen alempien säätyjen, erityisesti keskikerrosten vahvistumisen myötä. Vaikka muutos ei ole ollut suoraviivaista, osoittavat tutkimukset rangaistusten lieventyneen kaikissa teollistuneissa maissa 1970- ja 1980-luvuille saakka. Entä Suomessa?

Suomen kehitystie poikkeaa länsimaiden yleisestä kehityspolusta ajoituksen, mutta vähemmän sisällön suhteen.

Napoleonin sotien aikana Suomen valtiollinen asema muuttui ja yhteiskunnalliset uudistukset jäätyivät aina vuoteen 1855 saakka. Silloin Venäjän hallitsijaksi tuli Aleksanteri II, jota on luonnehdittu ”myöhäissyntyiseksi” valistuneeksi itsevaltiaaksi. Hän liitti tukijoukkoihinsa yhteiskunnan nousevia keskiryhmiä, josta seurauksena oli tälläkin kertaa yhteiskunnallisia uudistuksia.

Hänen valtakaudellaan Suomessa toteutettiin liberaalisen demokratian mukainen taloudellisen lainsäädännön vapauttamisohjelma. Myös rikosoikeuden modernisointi ja lieventäminen alkoi 1860-luvulla viidellä asetuksella, jotka miltei poistivat kuolemanrangaistuksen Suomen lainsäädännöstä ja keskeisimpänä seuraamuksena loivat perustan vankeusrangaistuksen käyttöönotolle.

Uusi rikoslaki tosin saatiin monien vaiheiden jälkeen säädettyä vasta vuonna 1889, ja se pysyi rungoltaan voimassa todella pitkään. Vasta 1960- ja 1970-lukujen uudistukset mursivat sen perustaa olennaisesti.

Muutos lievenevään suuntaan ei ollut Suomessakaan suoraviivainen. Kaikkien kriisien lailla vuoden 1918 sisällissota jätti ankaroittavat, pitkään vaikuttaneet jälkensä rikosoikeuden soveltamiseen. Tämä linja alkoi lieventyä käytännön tasolla vasta 1960-luvulta lähtien ja tässäkin taustalla olivat demokratian vahvistumisen ja yhteiskuntaryhmien välisten erojen tasoittumisen ilmiöt.

Suomen kontrollipolitiikka asettui ankaruudeltaan 1990-luvulla eurooppalaiselle keskitasolle ja sen jälkeen Suomi on siirtynyt lievän kontrollin kärkimaiden rintamaan – tosin sen vuoksi, että muualla ankaran kontrollin suunta on ollut nopeampi ja jyrkempi.

Kuitenkin 2000-luvulla on nähtävissä maailmanlaajuinen käänne ankaramman kontrollin suuntaa. Itse asiassa sen merkit näkyivät jo 1980-luvulla Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomi tuli vuoden 1918 perinnön myötä jälkijunassa.

Tämän päivän näkökulmasta on äärimmäisen kiinnostava seikka, mihin kontrollipolitiikan huomattava ankaroituminen maailmanlaajuisesti perustuu. Prosessia ovat epäilemättä kiihdyttäneet terrori-iskut ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet hyvässä ja pahassa.

Kuitenkin, kun kysymys on jo 1980-luvulla alkaneista muutoksista, selitys ei voi löytyä vain viime vuosien tapahtumista.

Historian kautta avautuu sellaisen tulkinnan mahdollisuus, että ankaroituvan kontrollin taustalla on tulo- ja varallisuuserojen kasvun ja eriarvoistumisen kaltaisia ilmiöitä. Tätä tukevat myös laajat vertailevat tutkimukset, joissa on osoitettu kontrollin – muun muassa vankiluvun kautta mitattuna – olevan lievintä niissä valtioissa, joissa on vahvat hyvinvointivaltiolliset rakenteet. Ja toisin päin: niissä valtioissa, joissa demokratian prinsiippejä toteutetaan huonoiten, kontrolli on ankarinta.

Tässä on nähtävissä selvä historian opetus. Haluavatko poliitikot sitä kuulla, on toinen kysymys.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Akkujen metallit kaupan

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.