Koulussa huomio perustaitoihin

Tuleeko lisää kuormaa savijaloille? Tuhansien koulutusjunasta asemalle jääneiden kohdalla näin näyttää käyneen. Jos eivät oppimisen ja sen soveltamisen perusrakenteet ole hallinnassa, niin yhtä tyhjän kanssa on pakkosyöttää aiempaan tasoon pohjautuvaa uutta opittavaa jo valmiiksi turhautuneille nuorille.

Aika on muuttunut. Kuitenkin 1950-luvun opetussuunnitelma tuli mieleeni, sillä siinä, näin jälkeenpäin ajateltuna, määrittelemättömänä käsitteenä tuntui leijuvan: ”Minkä teet, tee tervan kanssa!”

Kaikessa karuudessaan siinä kiinnitettiin huomio perustaitoihin. 1- ja vielä 2-luokalla osittain oppitunti jaettiin puoliksi esim. lukeminen/ kirjoitus tai laskento/ piirustus jne.

Väliin viiden minuutin ”pikkuvälitunti”, jolloin luokassa pulpettien ympärillä laululeikittiin ja satuvoimisteltiin, kyläkoulussa oli myös mahdollista kipaista ulkona.

Näin saatiin toistoa, useita, lyhyitä oppimistuokioita viikon aikana. Lauantainakin käytiin koulua, maanantain pidin kautta ”historiani” läksyttömänä.

 

Niin kansa- kuin oppikoulun puolella pidettiin tärkeänä perusaineissa tietyn tason saavuttaminen. Jos siihen ei päästy lukuvuoden aikana, niin keväällä odotti ehtojen lukeminen ja suorittaminen tai luokalle jäänti. Ei ollu nykysanoin siistii.

Mutta armovitosilla ei menty luokalta toiselle. Oppikoulussa tuli lisää opiskeltavia aineita. Se vei voimia ja kysyi keskittäytymistä. Varsinkin pojille se oli silloinkin kova paikka. Keskikouluaikaan alkoi monelle se pahin ”kuperkeikkaikä.”

Toisaalta, lähihistoriassa ja -piirissä on useita, myöhemmin elämässään erinomaisesti menestyneitä henkilöitä, jotka aikoinaan tuplasivat useammankin luokan eli oppivat todella ”tervan kanssa”!

Kun sitten mielen ja kehon myrskyt ovat laantuneet, on valistus koittanut ja on vain taivas kattona unelmille. Ei se otsalohkon kuorikerros sen nopeammin ”kypsynyt” kuin nykyisinkään, mutta oppimisen perusteet olivat edelleen hallinnassa.

Nykykoulu tarjoaa paljon uutta opittavaa. Miten ehdittäisiin varmistaa, että kaikilla olisivat saavutettuna oppimisen perustaidot jatkoa ajatellen?

 

Pysyviksi ilmiöiksi ovat tulleet elämisen hektisyys, liian suuret ryhmät ja luokat, väsyvät ohjaajat ja opettajat, jotka työnsä ohella selvittelevät lapsen koko sosiaalisessa kentässä tapahtuvaa toimintaa sekä opetussuunnitelmienkin jatkuva muuttuminen.

Kaikki nämä ovat pikaisen ensiavun tarpeessa, ennen kuin edes aletaan suunnitella opintojen pakollista jatkamista peruskoulun jälkeen.

Rauhallisempi oppimisen tahti pienemmissä ryhmissä ja nykyajan vaatima lisäresurssointi takaisivat myös murrosikäisille levon, ruuan ja liikunnan lisäksi myös sopivasti opetusta.

 

Leena Roivainen

Muurame

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Jyväskylän joukkoliikenne edullisemmaksi

Lyhyet

Suomen rahanpesulaki kaipaa pikaista remonttia

Syyttäjälaitosta pitikin uudistaa

Lyhyet

Lyhyet: Kierrätys- ja uusiutuvat luonnonvarat on pop in! Missä viipyy puukorinenauto, fillareita on jo?

Mielipide: Jyväskylä kehittyy – vai kehittyykö?

Mielipide: Rapautuuko lukion yleissivistävyys?

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.