Koulutukseen sijoittaminen ei ole ”resurssihulluutta”

Olemme saaneet nähdä, kuulla ja lukea uuden hallituksen ohjelman teosta, ohjelmasta ja ministereistä. Jo ennen ohjelman valmistumista monet tiesivät, että huono tulee.

Viime vuodet isänmaataansa kuntoon laittaneet ovat uskossaan vahvat: kaikki talousymmärrys on heillä ja vain heillä.

Perussuomalaiset taas yrittää antaa itsestään monipuolisempaa kuvaa ja yhtyy kuoroon. Jos ei muuta, niin sehän on selvää, että maahanmuutto maksaa ja on sitä paitsi vaarallistakin.

Tiedotusvälineiden ahkeruutta seurata tapahtumien kulkua on ihailtava. Ei riitä itse tapahtuvat asiat. On välttämätöntä ennakoida ja ennustaa. Sekään ei riitä. On asetuttava ihmisen päänuppiin ja kerrotava, mitä tuleva pääministeri on ajatellut noin tehdessään ja mitä ajattelee tulevaa suunnitellessaan. Mitä tuo mahtanee ajatella komissaarinimityksestä? Mitä kaunaa hänelle on jäänyt päähän puheenjohtajakilpailusta taannoin?

Hallitusohjelmaa ruodittaessa päällimmäisenä mediassa on talous ja siinä verot. Annetaan kuva, että verot ovat kansalaisille tärkein huolen aihe. Ei huomata, että veroja maksetaan mielellään ja ymmärretään niiden myönteinen merkitys.

Polttoaineen hinnan muutaman euron sadasosan korotus on tärkeämpi ajankohtaisohjelman aihe kuin esimerkiksi oppivelvollisuuden laajennus.

Verorahoilla kustannetut julkiset organisaatiot julkistavat virkamiestyönä kaikessa rauhassa tätäkin uudistushanketta vastustavia asiantuntijalausuntojaan, ilman että päättäjät olisivat tietoisia mielipiteestään – puhumattakaan, että me varsinaiset ylläpitäjät voisimme asioihin ottaa kantaa.

Isot organisaatiot näyttävätkin näin olevan kovin usein vastaan kaikkea sellaista, joka saattaa uhata vakiintunutta virkamiesrauhaa. Kannanmuodotuksen tärkeänä perustana on usein talous.

Perustoimintaan pitäisi saada ensin lisärahoitusta – sitten uudistetaan. Näin tulevaisuutta rakentava koulutuspoliittinen uudistus, oppivelvollisuuden laajennuskin, saa tyrmäyksen Kuntaliitolta ja suurten koulutuksen järjestäjien konklaavilta.

Jos kansalainen kyselee asian perään, on kovin harvinaista, että virkamiehet tai poliitikot vaivautuvat vastaamaan ja perustelemaan noita lausuntojaan.

 

Koulutuksen järjestäjät tunkivat itsensä valtakunnan uutisiin ammattislangilla: ”Pakottaminen ei ole resurssiviisautta.” Sivistyssanojen käyttöä pidetään yleensä röyhkeytenä ja ylimielisyyden osoituksena – aiheesta, koska tätäkään termiä ei kovin yleisesti käytetä.

En ole täysin selvillä tuosta hirmuisesta sanasta ”resurssiviisas”. Arvelen, että käsite voidaan ymmärtää vastakohtansa kautta. Tämä vastakohta on resurssihulluus.

Ollaan siis sitä mieltä, että peruskoulu-uudistuksen jälkeen, sen henkeä johdonmukaisesti jatkava uudistus, on resurssihulluutta. Koulutuksen järjestäjä haikailee kohdennettujen toimenpiteiden perään oppivelvollisuuden laajentamisen ja maksuttomien oppimateriaalien sijaan. Se on unohtanut, että vuosia jatkuneiden kohdeprojektien jälkiä ei ole havaittavissa – mitään pysyvää ei ole syntynyt.

Päättäjät: Kuinka uskotte koulutuksen järjestäjien kykenevän maamme hallituksen kaavailemiin koulutuspoliittisiin uudistuksiin, jos oppivelvollisuuden laajentaminen on resurssihulluutta?

Mikael Elgland
rehtori, emeritus
Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.