Kovat arvot yhteiskunnassa

Järkyttävät perhesurmat kertovat karua kieltään aikamme arvojärjestyksestä. Samalla kun päättäjät leikkaavat taantumaan vedoten viimeisetkin perheiden ja lasten hyvinvointiin panostetut rahat, niin kokoomuslainen Helsingin kaupungin päättäjä puolustaa Guggenheim-museon perustamista.

Kuuntelin pöyristyneenä päättäjää hänen väitellessään museon järkevyyttä epäilleen henkilön kanssa. Hän mm. sanoi ettei pidä pelkästään tuijottaa menoja, joita museo aiheuttaa vaan mahdollisia suuria tuloja joita se kenties toisi.

Ihmettelen sitä, miksi päättäjät eivät käytä samoja perusteluja, kun miettivät lapsiperheiden tukemista verovaroin. Olen varma, että perheiden, lasten ja nuorten tukemiseen sijoitetut eurot tuottaisivat moninkertaisesti säästettyinä sosiaalimenoina. Minun laskuopin mukaan viivan alla näkyvät plussana myös säästöt.

Tämä aika vaatii vanhemmilta paljon eikä tukena ole enää usean sukupolven ketjuttama sosiaalinen verkosto. Jos perhe on muuttanut esim. työn perässä uudelle paikkakunnalle eikä tunne sieltä entuudestaan ketään, niin mistä he saavat apua kun uupuvat? Ei ole enää kodinhoitajia, jotka ennen vanhaan tulivat perheiden avuksi.

Samainen kokoomuspäättäjä taisi sanoa, ettei hanketta pidä rinnastaa muihin valtion/ kaupungin menoihin kun niiden kannattavuutta mitataan. Miksei muka? Eikö budjettia laadittaessa tehdä juuri tätä rinnastamista - ja samalla arvovalintoja.

Kyllä rahaa on, ainakin kokoomuspäättäjän mukaan miljoonia, kun museosta puhutaan. Mistä saataisiin sitä ahdinkoon joutuneiden lapsiperheiden tukemiseen? Politiikka on arvovalintoja.

KIRSI VÄÄNÄNEN Laukaa, Vihtavuori

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.