Kriisiavun tarpeellisuus

Vain vajaa vuosi ja kaksi joukko-ampumatapausta Suomen kouluissa. Syvin osanottoni kaikille, joita Jokelan ja Kauhajoen murhenäytelmät koskettavat.

Kuten aina ennenkin, heti tapahtumien vielä ollessa kesken, alkaa syyllisten etsiminen. Onkohan todellakaan oikea suunta etsiä syyllisiä esim. Arkadianmäeltä, vaatien ministerin eroa, sekä osoittaa "syyttävällä sormella" poliisimiestä, joka ei nähnyt ampujan korvien väliin, mitä hänen mielessään liikkui? Tietääkseni tällaisten asioiden tunnistaminen vaatisi ajatusten lukutaitoa, mitä en usko monellakaan kansalaisella olevan. Ihmetystä ja hämmennystä suomalaisissa on herättänyt Kauhajoen surmaajan saama aseenkantolupa, mitä ei poliisimies perunut.

Mikäli ampuja on suunnitellut vuosia tekevänsä tällaisen hirmuteon, ei toteuttaminen ole luvallisesta aseesta kiinni. Tarpeen vaatiessa, hän hankkii luvattoman, koska niitä on Suomessa saatavana erittäin helposti. Jos tällaisen veriteon tekee, ei ole merkitystä sillä, onko ase rekisteröity tai ei.

Seuraavaksi allekirjoittanutta ihmetyttää tämä "kriisiryhmän psykologien ja professorien" välitön ilmestyminen kuvaan. Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja uutisissa he ovat vastailemassa toimittajien kysymyksiin, mikäli osaavat. Näkyy puuttuvan "ajatustenlukutaito" heiltäkin, kun eivät tiedä, miten ennaltaehkäistä, ettei tällaista murhenäytelmää enää tapahtuisi. Tosin, suotakoon kriisiapu niille, jotka sitä haluavat sekä lapsille ilman muuta, että saavat tietää tapahtumien todellisen kulun. Mikäli murhenäytelmä koskee nuorta tai lasta, vaikkapa läheisen menettämisellä, on asia hoidettava todella ammattitaidolla. Usein paras ammatti-ihminen on, mikäli mahdollista, isä tai äiti, eikä psykologi.

Viime vuosina ja tänä päivänä trendi näyttää olevan, että kriisi-psykologi ryhmä ryntää paikalle tapahtumien vielä ollessa "päällä". Tällaisissa murhenäytelmissä, kuten Jokela ja Kauhajoki sekä merkittävissä onnettomuuksissa, ovat "kriisiauttajat" tulleet kuvioon mukaan. Miten ennen on selvitty ilman tällaista tukipalvelua?

Muistan, kun sodassa olleet miehet kertoivat, mitä olivat joutuneet kokemaan rintamalla. He olivat nähneet ja kokeneet kaiken tasoista julmuutta, mikä kohdistui myös siviileihin, naisiin ja lapsiin. En muista kylän nimeä jostain pohjoisemmasta Itä-Suomesta, missä olivat venäläiset surmanneet melkein kaikki, ellei jokaisen kylän asukkaan, naiset ja lapset mukaan luettuina. Heidän jokaisen omaisensa piti tehdä oma surutyönsä itse, mikäli ei ollut läheisiä tai tuttavia lohduttamassa.

Onko tehty tutkimusta siitä, miten kriisiapu vaikuttaa ihmiseen? Ts. verrattu selviytymisaikaa apua saaneella ja ei saaneella ihmisellä. Tietysti jokainen ihminen on erilainen tässä asiassa ottamaan vastaan lohdutusta ja apua. Ehkä toinen haluaa sitä psykologilta. Toinen taas läheisiltään ja omaisiltaan.

UNTO HEINÄMÄKI Muurame

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.