Kullanarvoiset kaurahiutaleet

Pauliina Salminen

Suomalaiset eivät oikein osaa puhua rahasta. Rahaa joko on tai ei ole, mutta se asia ei kuulu muille! Samalla rahasta – etenkin rahattomuudesta – tulee helposti myös henkinen taakka, josta on selvittävä yksin.

Kun toimeentulo on tiukalla, muuttuu kaikki hankalaksi. Turvattomuus painaa selkää kivirepun lailla: Tilillä on 50 euroa, riittääkö se loppuviikoksi? Entä jos auto särkyy tai jos joku sairastuu? Ystäväporukan menoista on noloa kieltäytyä rahapulaan vedoten, mutta se on tehtävä. Töihin on pakattava eväät, koska lounasruoka nielee yllättävän paljon rahaa.

Talouden taantuma on lisännyt työttömyyttä ja ainakin jokaisen peruspäivärahalla elävän perheellisen työttömän perheessä tiedetään, miten euro saadaan venymään. Vaikka arki olisi onnellista, turvattomuuden selkäreppu painaa silti.

Samalla monet muut käyvät ulkona syömässä ja täyttävät ostoskärrynsä euroja laskematta. He eivät välttämättä tiedä muusta.

Kahden rahamaailman välillä on liian vähän puhetta. Ymmärtäminen olisi kuitenkin tarpeen, sillä osat vaihtuvat usein elämäntilanteiden mukaan. Kun toisen tilanteen tietää ja ymmärtää, voi pienellä auttaa paljon. Kutsu syömään lauantaina voi saada onnenkyyneleet toisen silmiiin.

Ruoan kallistuminen vaikuttaa erityisesti tiukilla elävien lapsiperheiden arkeen. Kun kaikesta on jo tingitty ja ruokakorin hinta nousee, ei ole muuta mahdollisuutta kuin nipistää lisää. Se on vaikeaa, koska etenkin kasvavat lapset tarvitsevat vihanneksensa, kasviksensa ja kalansa.

Ruoan hinta on noussut 18,7 prosenttia vuodesta 2010 maaliskuuhun 2014, kun EU-maiden keskiarvo oli 9,7 prosenttia. Verotus selittää huimasta hintojennoususta vain pari prosenttia (Ksml 2.6.).

Työttömien perheissä rahat ovat tiukalla, mutta ei helppoa ole muillakaan. Vain harvoilla on varaa olla suomalainen nelihenkinen keskivertoperhe, joka käyttää ruokaan rahaa lähes 900 euroa kuussa.

Ystäväpiirissäni suoritetun kyselyn perusteella keskivertosumma on huima. Tavallisissa keskisuomalaisissa lapsiperheissä kuukauden ruokaan, pesuaineisiin ja vaippoihin kuluu korkeintaan 500 euroa kuussa. Osa perheistä pärjää satasta pienemmällä summalla.

Ruoan arvonlisäveroa laskettiin syksyllä 2009 ja tämän piti näkyä kuluttajan ruokalaskussa noin neljän prosentin alennuksena. Tuosta hetkestä on kulunut vajaat viisi vuotta. Superkalliin ruoan maassa on jouduttu ojasta allikkoon.

Paljon puhutaan muun muassa lapsilisien vaikutuksesta perheiden toimeentuloon. Vaikuttavathan ne, mutta erityisesti rahojen riittämiseen vaikuttaa yksi asia: ruoan hinta.

Raha ei tuo yksin onnellisuutta, mutta rahattomuus tekee ihmisen helposti onnettomaksi. Kun rahaa ei ole, sitä on ajateltava jatkuvasti. Takaraivossa jyskyttää väsymätön laskin, joka yrittää tehdä mahdottomasta laskutoimituksesta mahdollista: saada rahat riittämään.

Mutta tilanteet muuttuvat. Se tunne, kun voi taas ensimmäisen kerran valita kaurahiutaleensa hintaan katsomatta, on riemukas. Kun voi ostaa vaikka paketin jäätelöä noin vain, harkitsematta!

Silloin säännöllisten kuukausitulojen tuoma turvallisuus virtaa suonissa kuin kevätpuro.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.