Kullatut muistot uhka koulujen kehittämiselle

Dosentti Jukka Ammondt otti maanantain Keskisuomalaisessa kantaa kouluissa vallitsevaan oppimisilmapiiriin. Varsin heppoisin perustein hän näkee koulujen tulevaisuuden uhkana luokattoman opetusjärjestelmän. En muista nähneeni häntä sen enempää kuin auktoriteetti Lea Pulkkistakaan tutustumassa luokattomaan yläkouluun, kun sellainen vielä tässäkin kaupungissa oli.

Minulla on yli 10-vuotinen kokemus ruohonjuurityöstä luokattomassa yläkoulussa, Voionmaalla. Myös mediassa on tuotu esiin niin Voionmaan erinomaiset oppimistulokset kuin kouluviihtyvyyteenkin liittyneet ansiot, mutta ne kaikuvat suljetuille korville. Eivät ne kyenneet estämään koulun määrätietoista lopettamistakaan.

Usko isovanhempien aikaiseen koulusysteemiin ei näytä horjuvan, vaikka ilmi tulee koko ajan uutisia, miten se luokkajärjestelmä, jossa opiskellaan samojen oppilastovereiden ja saman opettajan kanssa monen vuoden ajan, on äärimmäisen harvoille auvoisa lintukoto.

Yläkouluissa on vuosi vuodelta vaikeampaa motivoida oppilaat yrittämään parhaansa. Putoajia riittää. Yksi ongelmien perusaiheuttaja ahdas järjestelmä: oppilas joutuu opiskelemaan lähes kaikki aineet luokassa, jossa esimerkiksi yhteistyö kangertelee, omaksutut tai annetut roolit leimaavat oppilaan vahingollisesti koko kouluajaksi. Mikä taakka opettajalle on motivoitumaton ja toimintakulttuuriltaan säröinen opetusryhmä - kolmeksi vuodeksi pahimmillaan!

Luokaton koulu tarjoaa vaihtoehdon. Yhden sijasta samaa oppiainetta opettaa eri kursseilla eri opettaja - näin joskus kohdalle osuu innostavakin ope! Vaihtuvissa opetusryhmissä oppilas huomaa, ettei olekaan aina se paras tai huonoin, vaan saa osoittaa osaamistaan erilaisissa kokoonpanoissa. Mikä mahdollisuus itsetunnon terveelle kehitykselle! Vaihtuvien opetusryhmien myötä opetuksen pedagoginen kehittäminen tarjoaa opettajille aivan uusia mahdollisuuksia.

Murrosikäiset pitävät vaihtelusta. Niin he ovat itse tutkimuksissa todenneet! He kokevat haasteelliseksi mutta antoisaksi sen, että oppivat sopeutumaan erilaisiin ryhmiin ja erilaisiin työtapoihin samaakin oppiainetta opiskellessaan. Sen lisäksi heillä on luokattomassa koulussa kontakti useampaan aikuiseen kuin perinteisessä. Syntyy yhteinen kouluhenki. Yhteisöllisyys sanan varsinaisessa merkityksessä!

Pitää pitää mielessä, ettei mikään järjestelmä hoida oppilasta. Sen tekevät koulun aikuiset ja oppilastoverit. Luokattomassa koulussa oman monivuotisen kokemukseni (ja lukuisten tutkimustulosten) perusteella voin sanoa olevan enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Jotta keskustelu olisi asiantuntevampaa, kannattaisi asioita tutkia tarkemmin ennen hutkimista.

JORMA POLLARI entinen luokattoman koulun lehtori Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.