Kuntoutuksen keskiössä hoitosuhteen turvaaminen

Kansaneläkelaitos vastaa Suomessa vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä, käytännössä ostamalla kuntoutuspalveluita yrityksiltä tai yhteisöiltä.

Hankintalaki edellyttää palveluiden kilpailuttamista, kuitenkin käyttäjien tarpeet huomioiden.

Asiasta on tullut palautetta asiakkaiden ja yrittäjien toimesta. Kilpailutuksessa on yleisesti ottaen hyvätkin puolensa, mutta sen seurauksena on ilmennyt myös epäterveitä vaikutuksia. Esimerkiksi palvelutuottajien listalta on saattanut pudota, koska tarjous on ollut vain 1% kalliimpi.

Laatuun ja toimivuuteen ei ole annettu painoarvoa, vaan hintaan.

Useat fysioterapian, erityisesti lasten fysioterapian, huippuosaajista on jäänyt ilman Kelan sopimusta. Vuosien aikana rakentunut toimiva terapiasuhde tulee näin päättymään.

Kuntoutusalan yrittäjälle tämä voi tarkoittaa asiakaskunnan menettämistä ja jopa yritystoiminnan alasajoa.

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkailla on merkittäviä rajoitteita liikkumisen, tunne-elämän ja muissa arkielämään vaikuttavissa tekijöissä.

Lapsilla kuntoutus tukee kasvua ja kehitystä, henkilökohtaisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Kuntoutus tähtää ihmisen elämänlaadun säilymiseen mahdollisimman korkeana toimintakyvyn rajoituksista huolimatta.

Työ vaatii erityisosaamista, kouluttautumista ja työkokemuksen kautta syntynyttä tietoa. Moni yrittäjä on sijoittanut osaamisensa kehittämiseen kymmeniä tuhansia euroja.

Väitän, että tätä osaamista Kela ei ole huomioinut tarvittavalla tavalla.

Kuntoutuksessa muodostuu ainutlaatuinen yksilöllinen toimintatapa. Luottamuksellinen ja toimiva terapiasuhde on usein vuosien yhteistyön tulos.

Kannattaako tämä pitkäjänteinen työ katkaista lyhytaikaisen taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi? Minne inhimillisyys ja järki katoavat näissä päätöksissä?

Asialla on taloudellinen puolensa, mutta se ei ole menoerä, vaan säästöpotentiaali. Kuntoutuksella voidaan ehkäistä kallista pitkäaikaista laitoshoitoa, joka maksaa käyttäjää kohden jopa 100 000 euroa vuodessa.

Yhteiskunnallisia säästöjä voidaan saavuttaa myös sellaisten kuntoutujien kohdalla, joilla työkyky ja veronmaksukyky eivät ole mahdollisia.

Tämä säästöpotentiaali hukataan, jos kuntoutuksen laatu ajetaan alas. Tarvitsemme pitkäjänteistä työtä ja järkevää verorahojen käyttöä, ei osaoptimointia.

Asiakkaalle merkittävän hoitosuhteen turvaaminen mainitaan erityisenä velvoitteena sote-palveluja kilpailutettaessa.

Miksi tätä velvoitetta ei huomioida?

Tapani Mäki

maakuntavaltuutettu

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.