Kuollaanko lentäjän virheeseen?

Mitä miettii lentopelkoinen matkustaja viimeaikaisten tapahtumien valossa? Putoavatko koneet sattumanvaraisesti – vai eivätkö pilotit osaa hommaansa? Lars-Olof Fredriksson on ottanut kantaa asiaan (Ksml 30.12.2014).

Jatkan ammatilliseen taustaani liittyvän aiheen käsittelyä inhimillisestä näkökulmasta. Onnettomuus on aina pitkän tapahtumaketjun tulos. Siinä korostuvat useinmiten inhimilliset virheet. Tämä tarkoittaa, että lentäjien olisi ollut mahdollista välttää onnettomuus toimimalla toisin.

Olin onnekas saadessani lentää täysin käsin ohjattavaa liikennekonetta ja sen jälkeen nähdä siirtymävaiheen automaation vallatessa ohjaamon.

Koneitten kehittämiselle tietokoneavusteisiksi ei ole vaihtoehtoa. Ohjaajille tuleva tiedon määrä kasvoi huimasti samalla kun automaatit alkoivat hoitaa valtaosaa ohjausrutiineista.

Lentäjät tasapäistyivät, eivätkä taidolliset erot vaikuttaneet laitteiden kehittyessä operointien säännöllisyyteen. Loputon kehitys jatkuu, eikä lentokoneiden valmistajilta puutu kekseliäisyyttä suunnitella yhä hienompia laitteita. Näitä sitten kaupataan turvallisuuden nimissä.

Kaiken positiivisen kehityksen varjoon unohdetaan asia, johon Fredriksson viittasi. Edesmennyt esimieheni Convair- ryhmästä tokaisi kerran, että tämän koneen jälkeen ei ole enää mahdollista oppia lentämään. Rajallisessa merkityksessään totta, vaikka aivan yhtä päteviä lentäjiä tulee jatkuvasti.

Käsin lentämisen tuntuma säilyy kuitenkin vain kun sitä tekee. Onko siihen nykyisellään riittävästi mahdollisuuksia? Kysymys on koko ilmailualaa koskeva.

Koneet ovat onneksi äärimmäisen luotettavia. Käytäntö on, että jos jotain epätavallista sattuu, pilotin on arvioitava tilanne ja puututtava ohjaukseen.

Air Francen turma osoitti karulla tavalla, ettei hieno tekniikka kykene analysoimaan aina virheliikettä, saati että se oikaisisi konetta. Paljon huomiota saaneessa tapauksessa kone tuli jatkuvassa sakkaustilassa reittikorkeudelta mereen. Ohjaajat eivät tainneet olla oikein kartalla koko aikana siitä mitä tapahtuu.

Heikkenevätkö automaation turruttamana ohjaajan valmiudet ottaa yliote ohjauksesta? Valmiuksia tähän on ylläpidettävä jatkuvalla koulutuksella.

Edistyksellinen länsimainen koulutus on tuonut turvallisuuteen ratkaisevan tärkeän avun. Kysymys on ohjaamoyhteistyöstä, joka poikkeaa täysin yksilösuorituksesta.

Ideana on lennon kriittisiin vaiheisiin harjoiteltu tarkka tehtävien jako, jolla varmistetaan, ettei mikään tärkeä toiminto jää vaille huomiota. Lentovuorossa olevaa ohjaajaa monitoorataan ja toleransseista ulkona olevaan suoritukseen puututaan heti.

Kaikki lähtee sen tosiseikan hyväksymisestä, että kaikki voivat tehdä virheitä. Kapteeni ei menetä kasvojaan, vaikka nuori perämies huomauttelee. Kotimainen toimintamalli kulkee varmasti maailmanlaajuisesti kehityksen kärjessä.

Hyvä team-työskentely on jatkuvan harjoittelun ja koulutuksen tulos. Se on myös vahvasti kultuuriin sidoksissa.Tiedän yhtiöitä, joissa perämiehen ei parane puuttua kapteenin lentämiseen. Edessä olisi alan vaihto.

Olen nähnyt ulkomaisia onnettomuusraportteja, jossa mainitaan kokeneesta lentäjästä, joka on ollut ilmavoimien korkea-arvoinen upseeri ja päätynyt eläkevirkanaan liikennelentäjäksi. Kokemusta painotettaessa missään ei näy arviota siitä, oliko kyseessä yksilösuoriutuja vaiko team- hengen ylläpitäjä.

Fredriksson pohti, ”viekö äärimmäinen kaupallisuus ja tehokkuus pohjan henkilöstövalinnoilta, hyvältä koulutukselta ja vastuuntunnolta”. Turvallisuusajattelu lähtee liikkeelle jo lentäjien valinnoista.

Sain olla mukana pitkään arvioimassa ja valitsemassa tulevia lentäjiä. Yhtiön intressit eivät tulleet häiritsemään työskentelyä, vaikkakin alalla muuten kohtasi kritiikkiä. Tehtävänä oli riittävän kyvykkään ja turvallisen lentäjäprofiilin hakeminen.

Sain työssäni seurata valituksi tulleiden menestymistä uralla aina kapteenivaiheeseen saakka. Samalla näki, oliko painoarvo valinnoissa oikeilla asioilla. Lyhyesti: mikään älykkyys- tai hetkellistä suorituskykyä mittaava testi ei antanut ennustettavuutta yhtä hyvin kuin hakijan persoonallisuus.

Sosiaaliset kyvyt ovat korostuneina valintakriteereissä. Tällä varmistetaan yhteistyön toimivuus myös paineen alla kriisitilanteissa.

Inhimillisen virheen mahdollisuus kuuluu jokaisen työnkuvaan. Kaikissa ammateissa. Oikealla asenteella ja hyvällä koulutuksella se on kuitenkin hallittavissa. Ensin on vain riisuttava täydellisyyden naamio.

Tämän oivaltaminen on vienyt kehitystä huimasti turvallisempaan suuntaan. Kenties enemmän kuin automaatio.

Reijo Suutala

lentokapteeni, eläkeellä

Äänekoski, Sumiainen

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kirja on seikkailu

Vanhus- asiassa tarvitaan ryhtiliike

Kotoutus on hyvällä mallillla

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Tekeekö seksuaalikasvatus nuorista helppoja uhreja?

Tulevaisuuden hoiva

Numerot kertovat aina ihmisistä, kokoomus

Ken on syyllisin?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.