Kylien tehtävä yhteistyötä

Monelta kylältä on lopetettu se viimeinenkin yhteiskunnan palvelu, kyläkoulu. Osin tämä on ollut luonnollista poistumaa pienten oppilasmäärien vuoksi. Mutta monta koulua on sulkenut ovensa ja monta on liipasimella pelkästään päättäjien sokean suuruuden ekonomian palvonnan vuoksi.

Liikkeellä tuntuu olevan myös halua heikentää postinkin palveluja haja-asutusalueilla. Kaikkien toimintojen keskittäminen suuriin yksiköihin kunta- ja maakuntakeskuksiin on nähty kustannustehokkaaksi tavaksi palvelujen hoitamiseksi. Mutta valitettavasti tämä on harhaa.

Ainakin viimeiset 20 vuotta Suomen hallitukset ovat poliittisesta väristään riippumatta harjoittaneet keskittämispolitiikkaa, joka on vauhdittanut muuttoliikettä keskuksiin.

Jos tämä olisi tie kustannussäätöihin ja hyviin julkisiin palveluihin, niin asiat olisivat nyt paremmin kuin 1980-luvun puolivälissä. Mutta näin ei ole, julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut.

Vaikka julkisella puolella on käytettävissä työntekijöitä ja muita resursseja enemmän kuin koskaan, niin palvelut eivät toimi ja työntekijät tuntevat itsensä ylikuormitetuiksi.

Kenties sillä, että joka kolmas työntekijä kuuluu hallintoon, on jotain tekemistä asian kanssa. Joka tapauksessa näyttää siltä että keskittäminen, suuret yksiköt ja suuruuden ekonomia eivät toimi.

Ainoa järkevä selitys keskittämiselle lienee kommunistidiktatuureista tuttu oppi siitä, että kaupunkeihin keskitettyjä alamaisia on helpompi kontrolloida kuin haja-asutusalueiden asukkaita.

Poliittisen päätöksenteon suuntaa ei voi kuitenkaan kääntää nopeasti, keskittämisestä on tullut itseään ruokkiva ilmiö päättäjien hyötyessä sen suomasta poliittisten suojatyöpaikkojen luontimahdollisuudesta ja isoimmissa keskuksissa asuvien äänestäjien hyötyessä muuttoliikkeen aiheuttamasta näennäiskasvusta.

Kuntakeskus pyrkii kasvamaan imemällä elinvoimaa sitä ympäröivältä maaseudulta. Kirkonkylän koulu saadaan säilytettyä nykyisellään ja siihen voidaan investoida lisääkin, kun lakkautetaan pari kyläkoulua ja saadan näiden oppilaat kirkonkylään.

Kirkonkylän elinvoima näyttää hyvältä, kun lapsia riittää koulun pihalla, mutta samalla unohtuu, että kuntatasolla ei lasten määrä lisääntynyt lainkaan vaan on päinvastoin hiipuvalla kurssilla.

Samalla vampyyrilogiikalla toimii myös maakuntakeskuskaupunki, on helpompaa imeä kasvua pienestä naapurista kuin kehittyä oikeasti niin vetovoimaiseksi, että muuttajia saapuisi kauempaakin ja maakunta kehittyisi kokonaisuudessaan.

Näin toimii myös pääkaupunkimme. Ja päättäjämme vannovat yhtenä miehenä tämän ”yhteiskuntarakenteen tiivistämisen” nimeen.

Kyläläisten tuleekin tarttua itse toimeen ja alkaa yhteistyössä keskenään ajaa omaa etuaan. Kunta- tai maakuntarajoista riippumatta.

Kylien tulee havahtua siihen että samassa veneessä ollaan, kohta keskukset imevät meistä lopunkin veren. Kylien tulee löytää toisensa ja lyödä viisaat päänsä yhteen selviytymisstrategian luomiseksi. Kyläyhdistysten on herättävä ja aktivoiduttava poliittisesti.

Onneksi peli ei ole vielä menetetty. Kylien suurin vahvuus on niiden oma vetovoima. Monen lapsiperheen unelma on maaseutumainen asumis- ja kasvamisympäristö ja turvallinen kyläkoulu. Näitä eivät kaupungit tai niitä jäljittelevät kuntakeskukset voi tarjota.

Jokaisen kyläkoulun menetys on siten myös kunnan vetovoimasta pois. Kunnat tuleekin saada näkemään paremmin se etu, jonka elävät kylät voivat sille tarjota.

Matti Hytölä

Konnevesi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.