Kyllä yhteiskunta puolensa pitää

Paula Kanth ehdotti (Ksml 27.9.), että nuorille lääkäreille pitäisi määrätä työpaikat pula-alueilla. Hän paheksuu sitä, että lääkäreillä on oikeus sopia työsuhteensa ehdoista.

Kirjoittaja ei joko ymmärrä asioita tai luultavammin tarkoituksella esittää ymmärtämätöntä kärjistysmielessä. Olen näitä töitä tehnyt liki 30 vuotta ja toistakymmentä olisi vielä jäljellä. Tunnen molemmat puolet, kun olen kunnallisissa viroissa ollut 24 vuotta ja sen jälkeen niin sanotun ulkoistetun palveluntuotannon parissa.

Se, että kunnan työt eivät kaikkia nuoria kiinnosta, ei ole sellainen poikkeustilanne, joka oikeuttaisi minkäänlaisiin pakkotoimiin mitään ammattiryhmää kohtaan. Tuotahan on kokeiltukin melkein 30 vuoden ajan. Ensin oli ns. orientoivan vaiheen palvelu ja sitten eurolääkäripalvelu. Itse olin ensin mainitussa 1986–87 ja moisessa ”koulutusvirassa” tehtiin samaa perustyötä kuin muutenkin ilman mitään koulutuksellisia tapahtumia ja tietenkin pienemmällä palkalla.

Lääkäreille mielellään esitetään pakkosijoitusta. Muille ammattiryhmille ei.

Yhteiskunnan minulle 1980-luvulla järjestämä koulutus on mielestäni kyllä veroina tullut jo maksettua muutamankin kerran. Erityisesti parikymmentä vuotta sitten tuntui jo, etten ole yhteiskunnalle enää mitään velkaa, kun sain uuden verokortin, jossa mainittiin sivutulojen ennakonpidätysprosentiksi 67,5. Sellainen todella kannusti yrittämään. Toki olin jo aiemmin oppinut, ettei Suomessa hyvilläkään palkkatöillä rikastu.

Kohtuuton verotus on ihan hyvä syy siihen, että ei kannata tehdä töitä koko vuotta, ellei ole pakko. Balilla surfaaminen maksaa päivää kohden sitä vähemmän, mitä kauemmin sitä siellä tekee, kun lentoliput varmaan muodostavat suurimman osan kuluista, ellei sitten perillä syö ja asu kovin kalliisti. Taloudellisen ihmisen kannattaakin siellä olla mahdollisimman kauan kerrallaan.

Nuoren lääkärin ketterää autoa on turha kadehtia. Siinäkin on yhteiskuntaa tuettu, kun hinnassa on puolet veroa ollut ainakin uuteen vehkeeseen. Jos kyseessä on työsuhdeauto, maksetaan sen olemassaolo ja käyttö sillä työnteolla. Myös siltä ajalta, kun töitä ei tehdä.

Ei ole firman auto mikään kultakaivos ainakaan nykyaikana. Työsuhdeautolla ajelusta menee lisäksi lisää veroa, jos on pitkä työmatka.

Perusverotusarvolla saa ajaa 18 000 kilometriä vuodessa. Jos työmatka on yli 45 kilometriä yhteen suuntaan, tulee siis veronkorotus, vaikka huviajoa ei olisi yhtään. Sekin voi vaikuttaa kiinnostukseen työmatka-autoilua kohtaan tai palkkatoivomuksen, jos pyydetään ajelemaan kauemmas.

Työsopimuksia on monenlaisia. Luulen, että missä ammattiryhmässä tahansa joudutaan lisäneuvotteluihin, jos halutaan saada uuden työntekijän allekirjoitus sellaiseen työsopimukseen, että työpaikka on milloin missäkin kohtaa 150 kilometrin mittaisessa sairaanhoitopiirissä.

Työnantajilla on töitä tarjotessaan mahdollisuus houkutella työntekijöitä palkan lisäksi muillakin eduilla, vaikkapa työpaikan sijainnilla ja olosuhteilla. Niihin on kunnallisillakin työnantajalla samat mahdollisuudet kuin alan yrityksillä.

Hyvillä tarjouksilla saadaan luultavasti parempia rekrytointeja kuin erilaisilla pakotevirityksillä. Lääkärien koulutusmääriä on viime vuosina voimakkaasti lisätty, joten töitä vailla olevien määrä varmaan on vuonna 2020 suurempi kuin nyt. Silloinkin on luultavasti vaikeampaa saada työntekijöitä kauas kaupunkipaikoista.

Jyrki Järvinen

lääkäri

Kuhmoinen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.