Lähihistoria - vaikea tapaus

Aulis Heinonen kirjoitti (Keskisuomalainen 3.11.) kirjastani "Sunnuntaikahveja ja asukasdemokratiaa. Kortepohjan ylioppilaskylä opiskelija-asuinyhteisönä vuosina 1968-1988." Muutaman kommentin haluan asiasta kirjata minäkin.

On luonnollista, että silminnäkijöiden, kokijoiden ja asianomaisten subjektien kokemukset sekä muistitieto usein poikkeavat kirjoitetusta. Kun kirjoitettu teksti on tutkijan tulkintaa, on muisteltu tieto vastaavasti muistelijan tulkintaa menneestä. Kumpikin on valikoivaa: jotkut asiat jäävät pois, toiset korostuvat. Lisäksi asioita muistellaan tai niistä kirjoitetaan nimenomaan tästä hetkestä käsin; kyse ei välttämättä ole tarkoitushakuisuudesta tai tietoisesta valikoimisesta. Ihminen yksinkertaisesti toimii näin. Ehdottoman, objektiivisen totuuden saavuttaminen on mahdotonta. Historiantutkimuksen sekä kaikkien tulkitsevien tieteenalojen oikeutena on olla tulkitsevia, ja näin sallia mielipiteiden pluralismi. Itse asiassa on mielenkiintoista, kuinka monet kokeneet ja korkeasti oppineet tutkijat eivät tunnu ymmärtävän tätä, useimpien opiskelijoidenkin sisäistämää, asiaa.

Lähihistoriaa on pidetty vaikeasti tutkittavana. Aiheen ollessa ajallisesti lähellä nykypäivää, liittyy tutkimuksen problematiikkaan tutkimuskohteiden ajallinen ja kulttuurinen läheisyys. Aihetta on hankala lähestyä objektiivisesti, koska se on liian tuttu. Tämä voi johtaa liian yksinkertaisiin selitysmalleihin ja tulkintoihin. Itse olen välttänyt sudenkuoppia pidättäytymällä pelkästä lähteiden referoinnista, joka monia historiikkeja tuntuu vaivaavan. Tutkijan tulisi päästä pintaa syvemmälle.

Lopullista totuutta ei ole olemassa

Toisaalta asiaa voisi kärjistää myös siten, että 1900-luvun historia on koettu ongelmalliseksi, koska tutkittavat kohteet, lähinnä siis ihmiset, ovat yhä olemassa ja elossa. Kukapa tulisi omakohtaisesti kiistämään mitä tapahtui esimerkiksi kolmekymmentävuotisen sodan pyörteissä. Lukemattomien rinnakkaisten ja ristiriitaisten näkemysten olemassaolo näkyy myös loputtomassa Kekkos-tutkimusten sarjassa. Viimeistä sanaa ja lopullista totuutta ei ole olemassa, mutta kaikille tulkinnoille on sijansa. Näin on minunkin työssäni.

Kuten kirjani johdannossa totean, tarkoituksena ei ollut kirjoittaa perinteistä historiaa, koska siten ei ylioppilaskylän monimuotoisuutta voi ymmärtää. Teoksessa ei luetella asukashallinnon jäseniä, lasketa poliittisia voimasuhteita tai etsitä kaikkia ylioppilaskylässä toimineita kerhoja ja yhtyeitä, sillä päämääränä on menneen opiskelijamaailman tavoittaminen. Kyse ei myöskään ole muistelmateoksesta, koska varsinkin populaarihistoriallisissa esityksissä tyydytään usein herkuttelemaan menneisyyden ihmisten tapojen, ajatusten ja elämän erikoisuuksilla. Tällöin näennäishauskat anekdootit peittävät alleen menneisyyden todellisuuden. Sillekin on paikkansa, mutta työ jääköön jollekin muulle.

Totta kai 1960-70-luvut olivat puoluepolitisoituneita niin yliopistossa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Mutta miten paljon se todella kosketti yksittäistä riviopiskelijaa tai ylioppilaskylän asukasta, on toinen juttu. Toiset opiskelivat, toiset pääasiassa politikoivat. Äärivasemmiston muodostama äänekäs vähemmistö vaikutti enemmistöltä, koska se yksinkertaisesti oli näkyvin ja kuuluvin. Teemaan oli helppo tarttua sekä aikalaisten että jälkeläisten. Näin asia tuntuu olevan varsinkin jälkikäteen tarkasteltuna. Eihän esimerkiksi 70-luvun oikeistopolitikoinnista ole kirjoitettu, saati nuhdeltu heitä poliittisesta pelaamisesta lähestulkoonkaan niin paljoa kuin "stallareita".

Oikaistakoon tähän loppuun myös kirjoittajan nimi.

MARKKU VIIKKI filosofian maisteri Helsinki

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tuntuu hyvältä, kun voi parantaa ihmisten arkea

Oikeaa isänmaallisuutta globaalissa maailmassa

Lyhyet

Lyhyet

Kesätyöseteli kaikille päättöluokkalaisille!

Ennätyksiä ilman lapinlisää

Lyhyet

Lippumme elää ajassa

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.