Ladut ja kävelyreitit

Olen hyvin tyytyväinen Keskisuomalaisen 12.1. artikkeleihin hiihtoladuista ja niiden käytöstä. Vihdoinkin! Olen hiihdellyt reilun 30 vuoden aikana pääasiassa reiteillä Halssila-Vaajakoski-Huhtasuo-Ampujain maja. Tänä aikana reittejä on kehitetty ja latuverkoston koneellista kunnossapitoa lisätty. Ja asiat ovat olleet hienosti. Hiihtäjien kannalta. Ja jos latuja on ja niitä tehdään, niin hiihtäjillehän niitä tehdään.

Mutta nyt viime vuosina kävelijät ja koiraihmiset ovat vallanneet latuja. Päästäkseni latuverkolle hiihdän Leppävedentieltä Kivilammelle, ja edelleen Vaajakoski-Halssila-suuntaan. Ensimmäisinä vuosina, kun tämä Leppävedentie-Kivilampi-yhteys tehtiin ei mitään ongelmia ollut. Se oli hiihtoreitti, ja sellaisena sen paikalliset asukkaatkin kokivat.

Mutta nyt, johtuneeko asutuksen laajenemisesta, kaikki on toisin. Jollakin kovalla kelillä, kun suksi oikein luistaa ja lasket alas Kivilammelta Leppävedentielle tulee vastaan pikkutyttö kolmen saksanpaimenkoiran kanssa. Siinä sitä on tekemistä niin tytöllä kuin hiihtäjälläkin. Ja viime talvena törmäsin kaksi kertaa tällä em. reitillä koiran jätöksiin keskellä latu-uraa. Pitäisikö minun kaiken tämän jälkeen olla jotenkin ymmärtäväinen näitä koiraihmisiä kohtaan?

Olen joskus yrittänyt pitää kiinni oikeuksistani ja huomauttanut kanssaihmisille heidän koiristaan ja kelkkailustaan ja kävelystään kunnostetulla ladulla. Sellaisia vastauksia olen saanut, että olen ollut hyvilläni etteivät tiedä missä asun. Nyt otan sen riskin, että sekin selviää.

Yksi asia näissä ristiriidoissa on tietenkin kateus. Tämä perisynti. Eräskin kelkkailija-isi valitti, kun valoja poltetaan muutaman hiihtäjän vuoksi pitkin yötä. Mutta ei mielestäni pidä kadehtia hiihtäjiltä niitä paria kuukautta, joina viime vuosina on voitu hiihtää. Ja kaikkina muina kymmenenä kuukautena me voimme kuljeskella yhdessä niitä samoja reittejä.

Jos koulukasvatuksesta vielä nykyään voidaan puhua, niin eikö kouluissa voitaisi kertoa, miten ulkoilureittejä on tarkoitus käyttää. Täällä Kaunisharjussa on noin neljän kilometrin kävelyreitti. Osin se on raivattu, osin kulkee tiellä, suurimmalta osin maastossa. Niin lumista talvea ei ole ollut etteikö reitti olisi ollut koko talven jalan kuljettavissa.

Lopuksi voin yhtyä Jussi Komulaiseen; kävelyteitä piisaa, latuja ei.

VOITTO MANNINEN Vaajakoski

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet 26.5.

Metsäteollisuuden talousmetsät eivät sovellu luontoretkeilijöille

Suomi on ilmastorikollinen

Luonnon hävityksen kauhu odottaa meitäkin Laukaassa

Onko masentunut ihminen sairas?

Lyhyet 25.5.

Koulussa huomio perustaitoihin

Alle 18-vuotiaan työllistäminen on vastuullinen teko

Hallitusohjelmaan kansallinen talous- taidon ohjelma

Sain hyvää palvelua

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.