Lasten suojelu viestimiltä on 2000-luvun suuri haaste

Lapsi syntyy maailmaan mitään tietämättömänä ja avuttomana. Suojelua tarvitseva pieni kulkija tutkii uteliaana kaikkea uutta. Maailma on täynnä vaarallisia paikkoja, joissa tarvitaan vanhempien neuvoja ja turvaa. On myrkkyjä, joita ei saa syödä, pieniä esineitä, joita ei pidä laittaa suuhun, paikkoja, jonne ei saa mennä ja joissa ei ole turvallista.

Media on pientä lasta turmelevaa tietoa ja asiaa täynnä. Sen aiheuttamat vahingot eivät välttämättä koidu kuolemaksi tai fyysiseksi kivuksi, mutta mediatrauma aiheuttaa lapselle pelkotiloja ja joskus fyysisiä oireita. Mediatraumalta on vaikeampi suojella kuin konkreettiselta pahalta.

Lapset eivät ole uutisoinnin kohderyhmää, mutta he joutuvat tahtomattaan sitä näkemään. Mediakasvatuksella lasta opetetaan lukemaan ja käyttämään mediaa oikein ja jättämään sivuun sellaisia asioita, joihin lapsi ei ole vielä henkisesti kypsä. Mediasuojelu kuuluu samaan sarjaan. Tämä kasvatusvelvollisuus alkaa tuntua mahdottomalta tässä viestitys- ja viihdevaltakunnassa.

Osa vastuusta kuuluu medialle itselleen, mutta se ei tunnu sitä kantavan vaan uutisointia ja tiedottamista tehdään ilman harkintakykyä. Kohdeyleisö otetaan kyllä huomioon, mutta ei uutisoinnin ja tiedottamisen uhriksi joutuneita lapsia. Pallo ikään kuin heitetään vanhemmille; heille jää vastuu siitä, mitä lapset näkevät sekä lasten oireiden tai pelkotilojen hoito.

Lapsuuden suojamuurit murenevat

Psykologi Riitta Martsola ja luokanopettaja Minna Mäkelä-Rönnholm kertovat kirjassaan Lapsilta kielletty, miten lapset yleensä käyttäytyvät nähdessään järkyttäviä asioita tai tapahtumia televisiosta tai tietokoneelta. Lapset jähmettyvät kohdatessaan jotain pelottavaa tai loukkaavaa. He myös pelkäävät silloin kun aikuinen järkyttyy. Järkyttävät kohtaukset voivat jättää jälkiä lapsen tunne-elämän kehitykseen. Pahat mediatraumat voivat aiheuttaa levottomuutta, turtumista tai kontrollikyvyn puutetta. Suojelua tarvitaan enemmän kuin vanhemmat ehtivät sitä antaa.

1960-luvulla lapset olivat suojellumpia kuin nyt 2000-luvulla. Televisio saattoi tuolloin olla olohuoneen nurkassa, mutta ohjelmatarjonta oli sivistynyttä ja sitä tuli harvoin. Nyt ohjelmia on niin runsaasti, ettei niille löydy kotiyleisöä huomioonottavia esitysaikoja.

Luulisi, että yhteiskunta ja sivistysvaltio suojelisivat lapsuutta tiukemmin. Media ei tue seksistisillä mainoksillaan, pehmopornolla, järkyttävillä uutisillaan tai toiminta- ja kauhuelokuvillaan lapsuuden kunnioittamista. Esimerkiksi Metro-lehden kolumnisti Kaarina Hazard on kirjoittanut nykyajan röyhkeydestä. Alaikäisiin tyttöihin kajoaminen on rikollista enää vain laissa. Media on tehnyt siitäkin viihdettä, joka on mielestäni rangaistavaa sellaisessakin asiayhteydessä.

Martsola ja Mäkelä-Rönnholm huomauttavat, että sivistysvaltiossamme aikuisten vastuu mediasuojelusta on hukassa. Yleisellä tasolla median vaikutusta lapsiin ei vielä oteta todesta. Valtion elokuvatarkastamon kyselyn mukaan lähes 60 prosenttia suomalaisista aikuisista ei tiedä elokuvien ikärajojen sitovuudesta.

Aikuisten pitäisi suojella lapsia niin, etteivät he joudu liian varhain tekemisiin aikuisten maailman asioiden kanssa. Elokuvien ikäraja-asetukset ovat siinä hyvänä apuna. Lasten harkintakyky ja elämän-kokemus ovat vielä vaillinaiset ja siinä tarvitaan vanhempien apua. Eihän lapsi voi itse tietää, mikä on hänelle sopivaa. Yleensä lapset haluavat nähdä jonkin elokuvan vain sen takia, että toisetkin ovat sen nähneet tai elokuvan markkinointimateriaali on tehnyt vaikutuksen.

Martsolan ja Mäkelä-Rönnholmin kyselyssä yksikään mukana olleista viidesluokkalaisista lapsista ei antaisi lasten itse päättää katsomisestaan. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonenkin korostaa, että lapset haluavat vanhempien olevan kalkkiksia. He haluavat huomata eron itsensä ja vanhempien välillä.

Martsolan ja Mäkelä-Rönnholmin mukaan aikuisia vaivaa luulo, että kovapintaisten lasten itsetunto olisi hyvä. Se, että lapsi ei hätkähdä nähtyään jotain järkyttävää, voi olla merkki turtumuksesta tai empatiakyvyn puutteesta, ei hyvästä itsetunnosta. Jari Sinkkonen on kirjoittanut, että hyvään itsetuntoon kuuluu myös oman vajavuuden sietäminen ja epävarmuus asioista, joista ei ole varma. Itsetunto on siis aivan jotain muuta kuin kovapintaisuutta.

Aikuisten ei pidä luulla, että kaikki lapsille markkinoitava mediamateriaali olisi heille sopivaa. Näinhän asia ei usein ole, koska lapset ovat hyvin erilaisia ja herkistyvät erilaisista asioista ja vieläpä omalla tavallaan. Aikuiset voivat harhautua yliarvioimaan lapsen kehityksen asettaessaan hänelle mediakäytön rajoja.

Kirja tarjoaa toisenlaisen elämyksen

Kirjan lukeminen on lapselle aivan toisenlainen kokemus kuin valmiin kuvamateriaalin katsominen. Luettu kirja ruokkii lapsen mielikuvitusmaailmaa, joka puolestaan kasvattaa hänen kykyään estää väkivaltaa. Lapsi pystyy käyttämään omia puolustusmekanismeja, jos luetussa tekstissä on jotain järkyttävää.

Elokuvat ja pelit ovat valmiiksi tehtyjä ja tehokkaita tunteisiin vetoavia esityksiä, niitä kohdatessaan lapsi on suojattomampi. Kaikki, minkä lapsi näkee ruudulla, näyttää todellisemmalta ja jää paremmin muistiin kuin luettu teksti.

Lasta pitää suojella turhalta tiedolta, mutta kuinka se tehdään, kun maitokaupan lehtitelineissä näkee isoilla kirjaimilla järkyttävimmät tai seksistisimmät uutiset?

Tiedotus- ja viihdeteollisuus ovat nykyään erittäin tehokkaita. Sanoma- ja aikakauslehdet, televisio- ja radiokanavat sekä internet ovat tupaten täynnä uutisia ja viihdettä.

Lapselle ei riitä pelkkä rakkaus, hän tarvitsee turvaa ja sen luominen on ison työn takana. Aikuisten, ainakin median kanssa työskentelevien, pitäisi ottaa ongelma käsittelyyn. Lapsen säilyttäminen tietämättömänä asioista, jotka eivät lapsen maailmaan kuulu, luo turvaa. Moisen asiaintilan toteuttaminen tuntuu kuitenkin mahdottomalta 2000-luvulla.

TANJA LEPIKKO Laukaa, Kuusa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.